Olin todella väsynyt. Liian lyhyet yöunet alkoivat jo tuntua liikaa päässä. Toivoin mielessäni, ettei tuosta naisesta kuuluisi tämän päivän aikana lainkaan. Ei sittenkään haluais/ehtisii jutella. Se kävisi minulle todella hyvin, sillä tarvitsisin kunnon päiväunet! Haaveilin päiväunista koko aamupäivän ja olin enemmän kuin tyytyväinen, ettei puhelimeni piipannut viestinmerkiksi. Tosin tytön isä oli jo heti aamutuimaan kyselemässä kuulumisia. Kertoi pitävänsä etäpäivää töistä ja laittoi kuvan olohuoneestaan, jossa näytti tekevän töitään. Laitoin tytöstä kuvan. 

Lopulta puhelin piippasi ja tajusin sen olevan tuolta naiselta. Kyseli koska olisin valmis näkemään. Tuntia myöhemmin olin jo matkalla paikkaan, jossa sovimme näkevämme. Tyttö istua könötti rattaissa eikä millään meinannut nukahtaa. Jouduin hetken aikaa kävelemään pidemmälle mitä suunnitelmissa oli, mutta lopulta hänkin luovutti ja nukahti <3 Matkalla mietin itsekseni, kuinka nainen on satutettu ja järkyttynyt jo valmiiksi tästä kaikesta. Minun pitää vain hyväksyä se, että hän tulisi kyselemään minulta kaikkea. Jopa sellaista mikä hänelle ei kuuluisi.  Hän haluaisi vain tietää ja ymmärtää ennen kaikkea. Hänhän ajaisi omaa etuuttaa tässä. En halunnut loukata häntä yhtään enempää. minun pitäisi pitää itseni rauhallisena. Olisi turhaa riitaantua hänen kanssa. Sillä meitä kumpaakin oli kunnolla huijattu. Istuuduin ison puiston reunalla olevalle puiselle penkille. Aurinko lämmitti ihanasti kasvojani. 

Jonkun aikaa jouduin odottelemaan naista, ajattelin jo hänen tehneen oharit minulle. Kunnes näin sivusilmällä vaaleahiuksisen naisen kävelevän minua kohti. Pienikokoinen minun ikäiseni nainen tuli kohti minua, hänestä ei oikein tiennyt hymyilikö hän vai mitä. Mutta varmasti yhtä sekavat ajatukset hänenkin päässään liikkui, ellei sekavammat, kuin minulla. Hän istuutui viereeni. Alkoi kertomaan, kuinka aika miehen kanssa on ollut nyt vuoden verran (sen mitä nyt tiennyt tyttöni olemassa olosta ja pettämisestä) niin epätietoista. Mikä on totta ja mikä ei? Mietin mielessäni, kuinka pystyin hänen tunnetiloihinsa samaistua, kun kyse oli juuri samasta miehestä.

Kertoi kuinka halusi tietää koko totuuden. Saaden mieheltä pieniä osasia siitä, mutta ei ollut varma olivatko nekään edes totuuksia. Kertoi, ettei tiedä uskoisiko minuakaan tässä asiassa. Mutta halusi kuulla kaiken. Aloitin alusta, ajasta, jolloin he eivät olleet edes tunteneet. Kun pääsin aikaan, jolloin alkoi enemmän tapahtumaan, oli nainen ihmeissään missä vaiheessa mies oli ehtinyt kaikki asiat tekemään. Kertoi omasta näkemyksestä, kuinka heidän perhearki oli niin ihanaa. Mies ei tosin paljoa ollut siinä, kun työt ja treenit veivät niin paljon.

Vauvoista, kun mies ei tykännyt lainkaan. Meni kuulemma niin lukkoon, jos vauva alkoi itkemään. Eli vauvanhoito meni täysin äidille. Puhui itsekin miehen liiallisesta itsekkyydestä ja kuinka mies oli paljon uhkaillut ja kieltänyt ottamaasta minuun yhteyttä. Oli sanonut, että olen hullu ämmä, joka vain valehtelee :D Samaa haukkunut esikoisensa äitiä, joka yritti aikoinaan varoitella tätä naista miehen naisvalloituksista suhteen aikana.

Nainen ei tykännyt yhtään siitä, kun olin mennyt kertomaan miehelle meidän näkemisestä. Kyseli siitä, miksi olin mennyt kertomaan ja halusi tietää meidän kirjoittelut ja tekemiset. Olisko isä nähnyt tyttöä ja kuinka monta kertaa. Olin aikaisemmin kysynyt heidän seurustelusta ja hän oli kertonut heuidän olleen eronneen. Joten mielestäni minun ja tuon miehen harrastamat seksikerrat tämän kesän aikana ei kuuluisi naiselle lainkaan. Häpeän niitä niin paljon, etten halua niistä kenellekään kertoa. Ja tällä tavalla olisin saanut vain enemmän pahaa oloa naisessa. Ja edelleenkin, ei minun tarkoituksenani ollut vihaa lietsoa.

Nainen ei myöskään tykännyt yhtään. Ja myönsikin, kuinka se suututti, etten ollut vihainen miehelle. Yritin hänelle selittää, että olin selvittänyt jo asiat itseni kanssa. En haluaisi pilata omaa elämääni miehen takia, hän ei ole sen arvoinen. Nainen ei asiaa millään edes yrittänyt ymmärtää, hänestä se oli outoa. Vaikka kuinka yritin vääntää rautalangasta, niin hän vain toisteli kuinka ei tajua, että jotain tässä on. Mietin mielessäni, että tässä tilanteessa ehkä se elämänkokemus on eduksi minulle. Tiedän, että selviän. Osaan jo käsitellä asiat tehokkaammin, kuin ensikertalainen, jonka elämä on  mahdollisesti ollut helpompaa :) Hyvää siis löytyy menneisyydestäkin :) Tietty vahvuus.

Nainen kertoi, kuinka mies oli valehdellut minun ja miehen suhteen kestosta. Mutta oliko sillä väliä kestikö suhde yhden, kuusi, kahdeksan tai 10 kuukautta. Mies silti petti avovaimoaan. Eikä se totuus lähde minnekään. Oliko sillä mitään väliä kauan sitä kesti? Siitäkin jouduin vääntämään, kuinka mies oli kertonut meidän harrastaneen vain 10 kertaa seksiä. Kyllä, niitä taisi kertyä hieman enemmän :D Ja olisiko silläkään väliä oliko seksikertoja 4, 10 tai peräti 100? Yksikin kerta on liikaa pettämisessä!!! (Onneksi nyt sentään seksiasentoja ja paikkoja ei tarvinnut alkamaan selittelemään.) Nämä on niitä turhia pikku seikkoja. mutta ne nyt tuntui olevan naiselle tärkeimpiä. Joten kerroin totuuden. 

Valhetelusta tässähän tietenkin oli enemmän kyse naisen puolelta. Hän halusi tietää, puhuiko mies totta edes silloin, kun oli jäänyt kiinni. Sen takia halusi tietää pienetkin seikat tuosta kyseisestä ajasta. Selväähän se oli, että mies jatkoi valehtelua, vaikka oli jo jäänyt kiinni.  

Myönsi myös sen, kuinka pahasti miehen vanhemmat olivat riippuvaisia pojastaan ja hänen rahoistaan. Sen jo tiesinkin. Mutta oli yllättävää se kuulla myös tuon naisen suusta. Sillä jotenkin hänestä huomasi, kuinka sidoksissa nuo vanhemmat ovatkaan pojastaan. Ja kuinka tuo heidän ihana esikoispoikansa pompottaa heitä. Saaden heidät käyttäytymään juuri niin miten itse haluaa. Sairasta. (Psykopaatti?)

Nainen kyseli vielä tämän hetken viestittelyistä. Laitoimmeko viestiä vain tytön asioista. Suurimmaksi osaksi kyllä, sanoin. Kauheasti nainen yritti tenttailla, eikä ymmärtänyt miksi mies kyseli minun kuulumisiani. Yritin selittää, kuinka se oli miehen tapa saada selville minun suhtautumsesta häneen. Olinko vihainen vai missä mentiin. se on aina ollut miehen tyyli. Kerroin, etten usko siinä olevan mitään sen kummempaa. Nainen ei yhtään ymmärtänyt tätä, vaan oli todella närkästynyt. Kertoi, kuinka mies haluaisi hänet ja tyttären kotiin. Kuulemma näki naisen seisovan vierellään aviovaimona..Jotenkin nämä heitot olen kuullut aikaisemminkin, paitsi kohteena oli silloin esikoistytön äiti. Nyt keskimmäisen.

Tällä hetkellä nainen mietti sitä kovin suuresti, palaisiko suhteeseen miehen kanssa. Hän tekisi sen tyttärensä takia. Ei tiennyt uskoako minun puheitani. Koska voinhan minä valehdellakin. Varsinkin jos minulla on suhde tuohon mieheen. Kysyin, mitä minä suhteessa ollessani olisin voinut valehdella hänelle? 

Suhdetta minulla ei ole mieheen. Vaikka olemme päätyneet harrastamaan seksiä miehen kanssa, jolloin hän on sinkkuna ollut. Mielestäni se ei ole naisen asia tietää, vaikka kuinka harkitsisi miehensä luokse palaamista. 

Tyttärenikin heräsi kesken jutustelujemme. Otin hänet pois rattaista kävelemään. Nainen katsoi tyttöä.

Kerroin, että kaikki mitä tein niin tein tytön takia. Jos mies haluaisi nähdä tyttöä niin täytyy muistaa, että tyttärelläni on oikeus isäänsä. Myönsi sen myös. Kertoi, kuinka oli niin sanonut miehellekin. tuota en ihan mennyt uskomaan. Täytyy muistaa, että nainen on toiselle naiselle susi. Haluataan näyttää kuinka ihana voikaan olla, mutta en hetkeäkään usko, että  nainen olisi tämän vuoden sisällä vielä hyväksynyt lastanu. Koska sen verran iso shokki se ollut hänelle ja minua kuulemma aluksi vihannut. 

Juttelimme vielä hetken aikaa, kuinka lapsen oikeus on isään. Ja mies voisi kaikkia lapsia nähdä enemmän. Nytkin tuon 3v tytön näkemisessä yli 3 viikonkin mittaisia taukoja :/ Kovin surullista. 

Kyselin naisen suhtautumista lapsen pelinappulana-syyttelyyn. Kielsi sen. Kuulemma isä ei koskaan vain ehdi nähdä tyttöään. Kiirettä pukkaa. Mutta puheen edetessä nainen kuitenkin mietti minkälainen isä hänen tyttönsä saisi. Isän joka puolittaa kaikki kulut (tarhamaksuista lähtien) vai virtuaali-isä, joka on vain nimi paperilla..tätä en oikein ymmärtänyt. Isiä on erilaisia. Kellään naisella ei ole mielestäni oikeutta kuitenkaan lopettaa lapsen ja isän näkemisiä, vaikka ne olisivatkin harvakseltaan. Tuntuu, että se on aikuisille isompi ongelma. Ei lapsi koe ongelmaksi sitä, johon on oppinut elämään. Se on lapselle normaali arki. Parempi edes yksi kertaa vuodessa, kuin ei ollenkaan. Tämä ainakin minun mielipide :) Näin ainakin lapsella olisi edes jonkinlainen suhde isäänsä. Näkisi ne kasvot, tietäisi minkälainen se isä onkaan edes jotenkin. Parempi se, kuin kokonaan poissa.

** Tästä kirjoituksesta intoutuneena. Laitoin esikoisen isälle viestiä, jossa kerroin millainen hänen pojastaan on tullut <3 Katsotaan tuleeko sieltä tällä kertaa mitään takaisin..tuskin. Mutta ainakin olen jotain laittanut..Tiedän, että poika on hänen mielessään, kun taas oli tykännyt kuvasta, jossa hänen poikansa on. Ja sanotaan näin, että tuo mies ei tykkää minun kuvistani lainkaan. Vain kuvista, joissa poika on <3 **

Aika vierähti naisen kanssa keskutellessa, kolme tuntia meni niin nopeasti! Kotiin lähtiessäni olin ihan pyörällä päästäni. Olin jopa raivoissani miehelle. Olin vihainen. Soitin ystävälleni, eli tuon miehen esikoisen äidille. Kerroin tapaamisesta ja suureen ääneen ihmettelin, kuinka sairas mies olikaan. Puhelun jälkeenkin tunteeni kuohui. Mietin, olisiko mies edes lapsilleen oikeasti mitenkään hyväksi. Pilaisiko hän sairaudellaan heidätkin :(

Tunsin todella paljon pettymystä niin itseeni, kuin  mieheen. En aluksi oikein ymmärtänyt mistä olin ottanut nokkiini. Tunteeni vain heiluivat joka suuntaan, enkä oikein tiennyt mitä tuntea. Vihaa, hämmennystä. Häpesin itseäni ja tekojani. Olin myös loukkaantunut. Tunsin itseni likaiseksi, kovin petetyksi. Yksinäiseksi. Suuttumisen jälkeen, alkoi surullisuus..josta masennuksen kaltainen apatia iski. Mies valehtelee niin paljon. Kaikki mitä hän on minullekin laittanut niin on valetta. Eikö hän olekaan pahoillaan teoistaan? Haluaako hän sittenkään oikeasti tutustua tyttäreensä? Mitkä hänen motiivinsa oikeasti on? Nauttiiko hän tietoisesti toisten satuttamisesta?

Mies laitteli illemmalla viestiä ja kyseli kuulumisia. Laitoin hänelle tytöstä kuvan, jossa silmät pyöreinä katsoi kameraan ja samalla hypisteli lompakkoani. johon mies laittoi:

- "Sehän pöllii sun rahat :'D"

Sain vastatuksi:

- "Pieni pahe. Monet tekee pahempaa ;)"

Sain hämmästyneen ilmeen takaisin. En reagoinut siihen mitenkään. Annoin olla.

Ilta meni ihmetellessä oloja. Miksi olin suuttunut ja miksi olinkaan niin huono-oloinen. Niin masentunut? En saanut itseeni yhteyttä. Aamulla herätessäni olotilat jatkuivat. Ja tuo aamupäivä meni tietynlaisessa pöhnässä, vaikka olinkin saanut nukkua ihan hyvän pituiset yöunet. Tyttö oli kovin itkuinen, nuhainen aamun. Pähkäilin ulosmenoa hetken, mutta lopulta ulos oli lähdettävä ja tyttökin piristyi enemmän. Oli itseasiassa ihan innoissaan ulos menossa, ämpäri kädessä odotti minua eteisessä, kun etsin itselleni jotain sopivaa paitaa. Puistossa tyttö jaksoi pyöriä ehkä sen puolituntia, kun lopulta hakkasi portin ovia. Ne avatessani, lähti kävelemään samantien puistosta pois. Se kävi minulle todella hyvin, sillä olin niin apatian vallassa. Halusin nopeasti pois. Menimme kauppaan, hoidin pikaiset ostokset ja menimme kotiin. Tyttö ei hyvin syönyt, oli todella itkuinen ja kovin räkäinen. Menin laittamaan hänet nukkumaan ja todella nopeasti nukahtikin syliini <3 

Kaivoin läppärin esiin ja aloin purkamaan tänne tapahtumia.. Ja täytyy myöntää, etten enää koe masennusta. Se tapahtui ihan yhtäkkiä, olot katosivat. Tuo nainen sai puheillaan ja kysymyksillään haavat aukaistua. Kesti vuorokausi ymmärtää, etten enää elänyt tuota aikaa. Vaan nyt on nyt. En ole enää vihainen miehelle. En ole katkerakaan. Jollain kierolla tavalla ymmärrän hänen valheet. Ymmärrän, kuinka sitä ei haluaisi myöntää kaikkea, vaan haluaa pienentää tekojaan. Puoli totuutta, puoli valetta. Satuttaa vähemmän. Sairasta minulta, että jotenkin ymmärrän!! Mikä minulla on???

Se, että mies alunperinkään lähti pettämisentielle. Voisiko syynä olla se, kuinka ei halua jäädä yksin. Pelko. Sen takia hakee  varalta jotain muuta. Mieshormoonit?  Munan voima? Alapää on koko kehon herra ja yläpää jää kakkoseksi? Vallantunne, saa tehtyä mitä haluaa. Kiinnijäämisen pelko saa monet innostumaan monestakin asiasta.. Yksinkertaisesti pervo? Seksiä haluaa paljon, kerta päivässä ei riitä. Seksiaddikti? Seksitoiveet ei kohtaa partnerin kanssa, se voi myös viedä toiseen sänkyyn.. Onhan niitä syitä vaikka kuinka paljon, Mitkä sitten on tämän miehen syitä, sitä ei voi kuin arvailla.

Nainen sai herätettyä minussa sen yksinäisyyden tunteen. Se oli ehkä se voimakkain. "Olen jätetty yksin. En ole minkään arvoinen". En välttämättä ole valmis enää puhumaan hänen kanssaan asioista. Kerroin jo oman kantani asioista liiankin tarkasti. En halua enempää kenenkään tulevan minun tarinaani arvostelemaan ja ilmeilemään tai kyseenalaistamaan. Se on mennyttä aikaa, en voi mennä sitä muuttamaan, enkä koskaan muuttaisikaan. Minulla on sieltä ajoilta maailman rakkain ja ihanin tytär, En vaihtaisi hetkeäkään. Sillä tyttäreni elämänalku on niin pienestä kiinni, että olen onnellinen, että sain hänet. Minun yllätyksellinen enkeli <3 Hänen kuului tulla tähän maailmaan, silloin se ei kysy aikaa eikä paikkaa. Hän on nyt täällä ja osa meidän perhettä.

Tänään mies laittoi taas viestiä päivällä. Kyseli taas kuulumisia. Laitoin tytöstä kuvan ja kerroin tytön pääsevän autoon, kun lähtisimme kauppaan kohta. Mies vastasi hymiöllä, jossa oli sydämet silmissä. Sen jälkeen laittoi:

- "Mites toinen neiti?"

Katsoin viestiä epäuskoisena. En vastannut. Kunnes lopulta sain vastatuksi (sillä onhan se kohteliastakin):

- "Hyväähän tänne.

Mies laittoi ihmettelevän hymiön. Laitoin pelkän kysymysmerkin. Johon hän vastasi samantien:

- "Mä ajattelin samanlaista selfietä sieltäkin :¨D"

En keksinyt muuta, kuin laittaa kolme itkunauravaa hymiötä. Johon mies vastasi:

- "Älä naura mulle" lisättynä hämmentynyt ihmettely hymiö.

Annoin olla, en jaksanut keskittyä viestittelyyn hänen kanssaan. Mielummin lämmittelisi 3v tytön äitiä enemmän. Eikä käyttäisi energioitaan minuun. Hänhän halusi naisen takaisin, niin antaisi minun olla. Tytön kuulumisia voi kysellä ja jos seksisuhdekin olisi (ei ole) niin ei sitä tarvitsisi lirkutella koko ajan. Vaan keskittyisi nyt mieluummin yhteen naiseen, siihen kenet haluaa omaan elämäänsä pidemmäksi aikaan! Mutta mietin mielessäni sitä todennäköisempää vaihtoehtoa. Hän testaili minua koko ajan. Olisinko jutellut naisen kanssa. Heh, sitä iloa en anna hänelle, että kertoisin/näyttäisin tapaamisen vaikuttaneen minuun. Periaatteessahan se ei vaikuttanutkaan, mutta se pieni muistojensuhahdus kuitenkin kävi luonani.

Pari tuntia myöhemmin olin tytön kanssa kotona. Olimme juuri tulleet kaupasta ja syöneet. Olimme vessassa, kun kuulin puhelimen soivan. En kuitenkaan ehtinyt vastaamaan. Samantien kun soitto oli loppunut, kuulin kuinka sain viestin:

- "Anteeksi, että yritin soittaa". Varustettuna tuolla hämmentyneellä hymiöllä.

Soitin miehelle takaisin. Hän aloitti.

- "Soitin sulle ihan muuten vaan. Miten siel menee?" Juttelimme niitä näitä hetken aikaa. Hän kuuli tytön pölötystöäkin ja naurahti:

- "Kiva kuulla tyttöäkin. Ku näin hänet, niin ei puhunut lainkaan mitään vaan oli hiljainen".

Puhelun lopuksi vielä sanoi: "Haleja". Olin tuolloinkin jo ihan hämilläni, joten sanoin vain heipat ja lopetin puhelun. Hetken päästä sain kaksi viestiä häneltä. Ensimmäisessä oli hymiö sydän silmineen ja toiseen oli kirjoittanut: 

- "Oli kiva jutella"

Hän selkeästi tarkkailee minua! Ei varmaan uskalla tuolle naiselle laittaa mitään ja nainenkin on ihan hiljaa omalta suunnalta. Tarkkailee omaa aikaa, milloin iskeä. Ja taas tämä mies odottaa kauhunsekavin tuntein, koska mahdollisesti voisi alkaa tapahumaan. Ei hänen tapansa ole koskaan ollut soittaa. Ei missään nimessä. Viestittelyt on ne hänen juttunsa aina. Niin on moni muukin sanonut! 

Kun lapset olivat menneet nukkumaan, istahdin hetkeksi sohvalle. Puhelimeni taas piippasi. Mies laittoi viestin:

- "Hyvää yötä :)"

Katsoin jälleen viestiä hämmentyneenä. Miksi? Laitoin:

- "Ai meet nukkumaan?"

- "Hyvää yötä"

Vastaus:

- "Juuh"

- "Olet ajatuksissani"

Annoin olla. Ajatuksissasi? Selvä. Miksi kaikki energia kuluttaa tähän vahtimiseen? Luulisi, että olisi helpompi olla, kun ei valehtelisi niin paljon, ettei tarvitsisi olla niin hädissään. Olipas hankala lause :D Saakohan tuosta selvää :D :D

Toivon todella, että nainen päättää heidän suhteen kohtalon piaan. Ihan vain itsensäkin takia. Tyhjässä roikkuminen on ikävää. Hän ei pääse oikein etenemään mihinkään suuntaan, kun roikkuu menneessä. Mutta hän pystyy siihen vasta, kun on valmis päästämään irti. Onko hän valmis palaamaan entiseen? En usko, että mies muuttuu liiaksi. Työ ja treenit ainakin vie mukanaan. Ja vaikken minä olekaan enää se toinen nainen, niin uusia tulee.  Mutta nämä kaikki on valintakysymyksiä. Kummallakin. Itseäni tosin kauhistuttaa yksi asia kun he palaavat yhteen. Kuinka minun tyttäreni käy? Vaikkakin kysymysmerkillä hän on nytkin. Kuinka salattu lapsi tuodaan julki? Vai tuodaanko kuitenkaan? Jääkö hän aina salaiseksi? 

En tosiaan tiedä mitä tässä tulee tapahtumaan ja mikä vaikutata mihinkin. Mutta sellaista se elämä on. Koskaan ei vaan voi tietää. Menen päivä kerralla eteenpäin. 

Voin kuitenkin sanoa yhden asian, mitä tiedän elämästä. Olen ylpeä itsestäni. Olen selvinnyt aikamoisesta elämänjaksosta läpi ja ennen kaikkea en ole katkera tai vihainen :) :) Osaan antaa anteeksi. Aikamoinen taito! Aikaahan se vei ja onhan siihen auttanut suuresti miehen (jonkinlainen) kiinnostus tyttäreensä.

Nyt ainakin tiedän, että mies ajattelee tytärtään. Ihan sama vaikka hän lopettaisi yhteydenpidon, hän tulee elämään siinä tiedossa, että hänellä on tytär. En tietenkään missään vaiheessa toivo näin käyvän (itseasiassa se on minun pelkoni). Mutta jo se tieto, että tyttäreni on aina hänen sydämessään niin lohduttaa. Voin aina kertoa tyttärelleni jotain hyvää isästään ja kertoa, kuinka isä ei häntä koskaan tule unohtamaan. 

Niin olen tehnyt esikoisenikin kanssa. Juuri tällä viikolla kerroin hänen isänsä tykänneen kuvasta, jossa poikani oli. Selitin suoraan, kuinka hänen isänsä tykkää vain hänen kuvista, eikä minun. Näytin vielä kuvaa. Kerroin, että tästä asiasta tiesin, että poika oli isänsä mielessä. Poika ei ole isälleen pelkkää ilmaa. Poika hymyili. Tiedän, että tuo tieto edes pikkaisen lämmitti sydäntä. Vaikka varmasti herättääkin kysymyksiä. Olen valmiina kysymyksiin..kohtahan se isänpäiväkin lähestyy..

Tytär 1v 2kk (+3vk+1pv)