Lyhyet yöunet alkavat näin illalla tuntua pääkopassa, väsymys. Sitä vaan kun ei jaksaisi siltikään mennä nukkumaan. Ihan kuin sitä menettäisi jotain valvomalla myöhään :D Niin hyvät yöunet ainakin menettää valvomisella.

Vaikka viime yönä tuli nukuttua vajaa 6 tuntia, niin silti sain mentyä aamulla salille. Siellä oli enemmän ihmisiä, kuin viime viikolla ja koin todella epämukavan olon puistatuksen. En oikein tiennyt miten päin olla siellä, sain kuitenkin tehtyä ihan hyvän treenin..vaikka normaaliin treeniin ennen raskautta tuo treeni oli pahasti vajavainen. En vain oikein tiedä mitä kaikkea viitsii tehdä, kun vatsassakin alkoi tuntumaan oudolta.

Olio oli aamupäivän todella eläväinen vatsassani ja tuntui, kun hän olisi yrittänyt potkia tiensä ulos, sen verran vatsanahka venyi. Nyt iltaa kohden mahassa on rauhoituttu..välillä tunnen kuin hikka vaivaisi pientä, mutta potkuja ei satele. Väkisinkin tulee mieleen, että onko kaikki hyvin? Huolestun. Olen lukenut enkelivauvojen tarinoita netistä..ei ehkä ihan se järkevin vaihtoehto pistää päätänsä sekaisin. Mutta tiedän, että raskaudessa on riskinsä..mitä vain voi tapahtua. Sitä ollaan ajan armoilla, aika näyttää saanko synnyttää terveen ja elävän pienokaisen.

Sen takia jokainen päivä raskaana ollessa on kuin ihme. Liikkeet, ne kertovat, että pikkuinen vahvistuu ja kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta mikään ei ole itsestäänselvää. Kaikki voi muuttua hetkessä..pelkään pahinta ja toivon parasta.

Nyt väsymys alkaa vaivaamaan niin vahvasti, ettei päässäni tunnu olevan ajatuksen ajatusta, jonka saisi puserrettua ulos :D Se taitaa ola merkki minulle, mennä nukkumaan :)

rv 27+4