Minun oli tultava kirjoittamaan jotakin, sillä tunnen, kuinka painavalta rinnassani tuntuu. Kuin siellä jylläisi jotain..en vain tiedä mitä se on. 

Olen tänään nukkunut tytön kanssa pitkään..niinkuin monena muunakin aamuna. Hän on hyvä nukkumaan :) Muuten päivä on mennytkin vain oleilemalla. Yritin parille kaverille ehdottaa kävelylenkkiä, mutta lopulta päädyin sinne yksinäni..tai no olihan tyttö mukanani. Aurinko hohkasi kuumana, olin valinnut niin väärät vaatteet kävelylle, unohtanut vesipullon ja kuulokkeet. Joten tuo kävelylenkki ei saanut aikaan muuta kuin tuskan. Mutta tulipa tehtyä sentään jotain tänään.

Olen nyt viikon ajan saanut viestejä facebookissa yhdeltä miehenretaleelta. Hän osaa olla ihan normaalipuheinenkin, mutta suurimmaksi osaksi puhe menee seksistiseksi. En ole niihin lähtenyt mukaan. Enemmänkin minua on alkanut naurattamaan esim. se, kuinka hän pyytää kroppakuvaani. Vastahan olen synnyttänyt! Ja muutenkaan ei tapanani ole lähetellä kuviani tuntemattomalle. Ihan niin tyrkky en ole ;)

Huomaan itsessäni, että mies kiinnostaa minua..mutta vain vanha-minä. Se minä, joka valitsi aina ne vääränlaiset miehet. Miehet, jotka halusivat vain seksiä..eivätkä olleet muusta kiinnostuneita. Uudempi-minä nauraa miehen kirjoituksille, ei nyt ivallisesti..mutta olen nuo samat tekstit lukenut monen muunkin ihmisen kirjoittamana. On hauska huomata, kuinka samanlaisia tietyt ihmiset ovat. En ole kiinnostunut. Mutta huomaan myös, että joku menneisyyden-minä, tahtoisi kauheasti "kiusata" tuota miestä..johdattaa harhaan. Ihan vain sen takia, koska hänenkin aikeensa ovat todella selkeät..ei vakavaa tutustumista. Mutta näen parhaaksi vain jättää tuon ihmisen etsimään uutta "uhriaan". Sillä vahvin tunne tästä ihmisestä kuitenkin on, ällöäminen. 

Olen saanut myös tällä viikolla yhdeltä toiselta facebook-laveriltani (kävimme yksillä treffeillä joku 4 vuotta sitten?). Hän haluaisi nähdä, mutta eihän se haittaa, että hän on muuttanut toiselle puolelle Suomea? :D Eihän? No itseasiassa kyllä haittaa. En ole enää lähdössä sekoilemaan turhien miesten kanssa. Turhilla tarkoitan miehiä, jotka eivät mihinkään muuhun pysty kuin seksiin. Enhän minäkään aikaisemmin nähtävästi muuhun pystynyt..mutta se ei ole enää minun juttu. Koskaan ollutkaan..eksyin vain sille tielle vahingossa.

Se, että olen nyt tytön syntymän jälkeen nähnyt tuota yhtä miestä, jonka kanssa minulla oli "sutinaa" ennen tätä isää. On ollut kiva viettää leffailtaa jonkun toisen seurassa, ei ole tarvinnut olla yksin. Ihan pelkästään leffailta-kaveruus, se riittää. Sillä tunnen niin paljon yksinäisyyttä välillä..en kuitenkaan osaa kaivata miestä meidän elämään. Se sekoittaisi liikaa. Vaikka pojat todella kaipaa miestä taloon. En vain voi sitä heille (ainakaan vielä) tarjota. Haluan tämän meidän perheen kuviot selkeiksi. Vielä kaikki kuitenkin niin kesken. Ja itsekin vielä nuolen haavojani, en ole vielä valmis.

Olenko valmis koskaan? En tiedä, ehkä olen..ehkä en. Se vähän riippuu millaisia ihmisiä vastaani tulee. En vain ymmärrä, miksi noita "perverssejä" vain satelee ympärilläni? Missä ne kaikki "normaalit" ihmiset, jotka olisi kiinnostuneita tutustumaan minuun oikeasti? En usko, että niin kauhea olisin, etteikö joku haluaisi tutustua. Mutta kaikki aikanaan..kun muutun lisää sisäisesti (ja pakosti ulkoisestikin tässä vuosien saatossa), niin ehkä tuo "pervosade" loppuu (tai ainakin vähenee) ja tuulensuunta vaihtuu "normaalimmaksi"..Ehkä.

Se, että olen saanut perheeni yksin. Se, ettei miehet ole "hoitaneet isyyttään" missään vaiheessa..ja jotkut voisi kutsua heitä "kusipäiksi". Niin minä voisin kiittää heitä. Ilman heitä, minulla ei olisi tätä perhettä. Olisiko edes minuakaan enää täällä? Sitä ei voi varmana tietää, mutta vasta esikoisen jälkeen aloin taistelemaan. Ilman häntä olisin luovuttanut aikoja päiviä sitten.. 

Tytär 2kk ja 7pv