Ystäväni tuli meidän luokse koko viikonlopuksi. Oli ihanaa saada seuraa ja ihan vain viettää aikaa yhdessä, vaikkei koko ajan äänessä oltukaan. Ystäväni siis on tyttäreni kummi. On ihana nähdä, kuinka paljon ihasteluja/syliä/suukkoja tyttäreni saa muualtakin, kuin vain minulta. 

Viikonloppumme oli muutoinkin todella rauhallinen. Esikoinen oli peleissä kaikki päivät, joten kotiin tullessaan oli jo kaikki energiat kulutettu. Keskimmäinen taas oli äidilläni kylässä, joten ainut äänilähde oli tyttö, eikä hänkään ääntä kovinkaan pidä..ainakaan itke. 

Sunnuntai tuli niin nopeasti. Isänpäivä. Sinä päivänä tapahtui paljon erilaisia outojakin asioita :D

Aamu alkoi, kun puhelimeni ilmoitti netissä tapahtuvasta asiasta. Minun yhdestä kuvasta oli tykätty. Ei siinä sen kummempaa, mutta tykkääjä oli exäni. Jolle tein kolme vuotta sitten sen abortin, josta lähti hetkellinen elämän luisuminen niin henkisesti ja fyysisesti. Eikä siinäkään mitään, mutta olen vasta vähän aikaa sitten ottanut hänet pois estolistalta (estin, koska en halunnut nähdä/kuulla hänestä, niin paljon hän satutti minua käytöksellään! Ja lopulta unohdin eston täysin, kunnes nyt syksyllä huomasin sen). Se oli isänpäivä, kun ilmoitin hänelle, että abortti oli tehty. Kait sitä silloin halusi tuhota häneltä sen päivän, koska hän tuhosi minulta perheeni..vaikken uskonut, että asia kovinkaan olisi hänelle ollut järkytys. Sitähän hän halusi.

Mutta se kuva, josta hän tykkäsi. Siinä olin tyttäreni kanssa. Ehkä se oli vittuilua. Ehkä se oli näyttö, että "vau, oot saanu lapsen". Ehkä se ei merkinnyt mitään.

Keskimmäinenkin tuli kotiin, veljekset lähtivät ulos pelaamaan jalkapalloa pariksi tunniksi. Ulkoolta tullessaan olivat kuin pistokissaan. Toisiaan ärsyttivät minkä kerkesivät, viikonlopun rauhallisuus oli kadonnut. Keskimmäisen isä soitti pojalleen. He juttelivat keskenään, isä sanoi kuinka paljon rakasti poikaansa. Poika kertoi lähettäneen isälle isänpäiväkortin, se tulisi aikanaan perille..

Ennen sen lähettämistä olin katsonut isänpäiväkortin sisällön. Se oli niin sydäntäsärkevän tunteella kirjoitettu:

"Isä, olet kiva..

* kun viet mut hoploppiin

* kun joskus näet mua

* kun saan leikkiä radiopuhelimella"

 

Tyttäreni ollessa lattialla ja tavoteltaessaan leluja, olin jo huomannut muutama päivä aikaisemmin, kuinka hän liikkui kuin kellonviisari. Pyörien napansa ympäri, nähden niin paljon ympärilleen. Nyt minun isätön tyttäreni päätti lähteä ryömimään isänpäivänä. Käsillä voimakkaasti vetäen ja jaloilla auttaen..niin sitä vain mentiin eteenpäin. Välillä nostaen yläkehon täysin käsien varaan. Mikä kiire hänellä oikein on??

Ystäväni lähti illalla kotiinsa, lähdin saattamaan häntä. Pojat saivat jäädä kotiin pelaamaan wiitä. Keskimmäinen lupasi, että lopettaisivat pelaamisen heti kun tulisin takaisin kotiin. Olin poissa ehkä max puoli tuntia ja kotiin tullessani keskimmäinen piti veljelleen jöötä pelin lopettamisesta. Ja peli lopetettiin, niin ettei minun täytynyt puuttua siihen (suorastaan ihme).

Menin keittiöön ja aloin tekemään lettutaikinaa. Pojat ihmeekseni tulivat minun seuraksi keittiöön ja kaivoivat lautapelin esiin, ja alkoivat pelata keittiönpöydän ääressä sulassa sovussa. Sisko nostettiin pöydän keskelle katsomaan peliä hetkeksi. Lettuja paistellessa oli hän välillä sylissäni ja välillä pöydällä. Söimme ja menimme hetkeksi pelaamaan Aliasta olohuoneen lattialle. Kello oli paljon. Iltapesun jälkeen pojat menivät sänkyihinsä, luin heille iltasadut. Tyttärenikin rauhoittui kuuntelemaan keskimmäisen poikani satua (sen verran lapsellinen satu isoine kuvineen, verrattuna isoveljensä Aku Ankkaan, josta vauva ei vielä jaksa välittää pitkiin aikoihin).

Illalla katsoessani televisiota, puhelimeni piippasi. Olin saanut viestin joltain tuntemattomalta..hän ihmetteli kuinka oli saanut numeroni tallennettua puhelimeensa. Esittäydyin. Itse en ainakaan tunne häntä lainkaan, ainakaan mitään ei muistu mieleeni. Hänkin väittää niin, mutta tiedä sitten. Juttelimme sen illan. Hänen kuvansa näytti kovin tutulta. Ei sen takia, että tuntisin, vaan sen takia, että olin nähnyt hänen kuvansa tinderissä (laitoimme ystäväni kanssa läpällä tinderiin itsemme viikonloppuna) :D Mutta että olisinko koskaan jutellut hänen kanssaan saati koskaan antanut puhelinnumeroani, se ei ole mahdollista. Mistään ei numeroani myöskään löydy. Outoa.

Hän ei säikähtänyt elämäntilannettani. Hän asuu jopa ihan lähellä. Haluaisi kuulemma nähdä ja tutustua. Mietti, kuinka tyttäreni sopeutuisi häneen varmasti helpommin, kuin poikani. Hän vaikuttaa mukavalta muutenkin..mutta jokin ei nyt täsmää. Outoa on tässä se, että hän on (ainakin ollut ja vielä samaan aikaan) samassa työssä (täysin sama työtehtävä ja näitä tyyppejä ei paljoa siis ollut) exäni kanssa..saman exän, joka tykkäsi minun kuvastani samaisena päivänä. Ja meidän suhteemme oli niin paljon tunteita täynnä, että siitä puhuttiin jopa hänen työpaikallaan. Kävinkin siellä ja tiedän muutenkin sen paikan "pienet piirit", vaikka iso työympäristö onkin..

Voinhan olla vainoharhainenkin..mutta varovaisuus ei ole pahitteeksi. 

Tytär 4kk (3vkoa+4pv)