Olo tosiaan pahenee koko ajan..enää ei tuo pahoinvointi oikein minnekään lähde, sama se syökö jotain, niin jo 2min päästä taas oloa pukkaa. Makaan vain sohvalla, enkä tiedä miten päin olla. Kaikki kuvottaa, oksettaa, etoo..Miksi ihmisen ylipäätänsä pitää syödä ruokaa??? En ymmärrä, syöminen ja juominen on niin likaista!!!

Jäiset mustikat menee, mutta se ei pidä pahaa oloa loitolla lainkaan. Omenan sain syötyä yökkäillen, mutta olo pysyy sitkeästi. Huh, vielä kuukausi tätä!!! Tai ainakin toivon, että olo laantuisi silloin.

Aika tuntuu menevän nyt niin hitaasti. Sitä huomaa tarkkailevan itseään koko ajan, eritavalla miten ennen. Pahaaoloa olen yrittänyt olla ajattelematta, mutta se on hieman haastavaa, kun koko keho reagoi siihen..vatsa ihan sekaisin ja tuntuu, että minulla olisi nälkä koko ajan. Mutta liika syöminen aiheuttaa pahoinvoinnin pahenemisen..kaikki aiheuttavat sen. 

Olen ulkonäössäni huomannut muutosta..jotenkin suoraan sanottuna olen rumentuntut. En väitä, että olisin muutoinkaan mikään kaunotar. Ihan nätti olen, mutta nyt siihen on tullut huomattava muutos. Kasvoni näyttävät jotenkin niin erilaisilta, rumilta. En osaa sanoa tarkalleen mikä muuttunut, mutta piirteissäni on tapahtunut huomattavaa muutosta.

Tänään sain varattua lääkäriajankin, sairaslomaa salille ainakin (ja mahdollisesti opiskeluihin tulen tarvitseman, jos olot tästä vielä pahentuvat. Nyt mennään sisulla eteenpäin.). Salin pakkokuukausimaksut saavat oloni ärsyyntymään..en ole päässyt salille kahteen viikkoon? Niin tuntuu turhalta maksaa siitä niin paljon..siellä muutenkin nousemassa salin kk-maksu, ja olenkin tässä alkanut miettiä, josko sen lopettaisin. Mutta sinäänsä vauva kun syntyy, haluan mennä salille mahdollisimman pian. Lastenhoito siellä olisi..hmm..täytyy nyt miettiä tarkoin. Hankalia nämä asiat välillä.

 

Tänään kuuntelin youtubessa joitakin biisejä ja yhtäkkiä yhden videon tekstikohtaan lävähti lause, joka todella tuntui oikealta:

" When we are no longer able to change a situation, we are challenged to change ourselves"

-Viktor Frankl