Välillä tuntuu vieläkin niin ihmeelliseltä olla tässä tilanteessa, jossa olen. Joskus tämä tuntuu unelta. Se on outoa. Olen niin rakastunut pikkuiseen <3 Voisin pitää häntä sylissä vaikka koko ajan. Joudun kuitenkin hänet jakamaan veljienkin kanssa. Sillä hekin haluavat pidellä sylissä siskoaan. Toisinaan he käyvät vain ihastelemassa häntä ja samalla ihmettelemässä hänen pienuuttaan..päivittäin. On niin ihana huomata, kuinka kauniisti he kohtelevat omaa siskoaan..ja se, kuinka he ovat ottaneet tämän pikkuisen osana meidän perheeseen. Varmaankin auttaa tuo ikäero..

Tänään illalla lupauduin tekemään amerikkalaisia pannareita iltapalaksi, pojat tekivät taikinan ja minun tehtäväksi jäi paistaa ne. Mutta tässä kun mennään pikkuneidin mukaan niin en niitä pannareita päässyt paistamaan. Rinnassa kiinni KOKO illan! Tyttö nukahti vasta yhdeltätoista ja pojatkin olivat niin väsyneitä odotettuaan monta tuntia, että itsekin painuivat nukkumaan. Keskimmäinen narisi jonkin aikaa aikaisemmin illalla, kun ei pannareista tullut mitään ja esikoinen yritti selitellä hänelle, etten välttämättä jaksaisi myöhemmin niitä tehdä..olisinhan minä niitä jaksanut tehdä..mutta he menivät nukkumaan. 

Ärtyisäksihän tuo tilanne kuitenkin sai minut. Harmitti, etten päässyt tekemään mitään vaan olin kiinnitettynä sohvalla. Tyttö huusi, kun en meinannut antaa rintaa koko ajan. Eilen hän meinaa oli rinnoissani kiinni koko illan ja lopulta puklasi minun päälleni niin paljon, että jouduin menemään suihkuun ja pesemään imetysliivinikin. Pelkäsin hänen taas juovan liikaa ja puklaavan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka olikin rinnalla kokoajan. Mutta tuo ärtyneisyyden tunne..se säikäytti. Ja minulle tuli todella huono omatunto siitä. Kuinka voisinkaan ärtyä tällaisesta tilanteesta, kun tämä pieni tarvitsee minua? Sanoin pojillekin tuona ärtymisen hetkenä, ettei nyt kannattaisi minua yhtään yrittää ärsyttää enempää. Olen vain herännyt öisin niin monesti, että väkisinkin olen väsynyt ja kiukkuan helpommin. Enkä nyt halua turhaa suuttua mistään.

Kun he menivät nukkumaan, selittelin heille vielä, ettei nämä illat aina tällaisia ole, ei vauva olisi koko ajan rinnoissa kiinni, vaikka nyt peräkkäisinä iltoina niin tehnytkin. Raahauduin sen jälkeen suihkun kautta sohvalle kirjoittamaan tänne päiväkirjaani. Ja vieläkin podeten huonoa omaatuntoa ärtymiseni aiheelle, nostin sohvalla nukkuvan pienokaisen rintani päälle nukkumaan.

Onhan tänään ollut vaikka mitä..joten en yhtään ihmettele, että olen ollut väsynyt. Nukkunut alle 7 tuntia miinus yösyötöt. Ollut ulkona monta tuntia tuossa helteessä, kävellyt ja mennyt busseilla. Sain jopa pojista kauppaseuraa illallakin. Muutoinkin he ovat olleet ihan mahtavia tänään..harmittaa ihan äksyilyt heille :( Täytyy ottaa niskasta kiinni ja lopettaa kiukkuaminen. 

Ja ensimmäinen asia mikä siihenkin voisi auttaa voisi olla...nukkuminen, joten nyt mentävä :)

Tytär 16pv (perjantaina 17pv)