Olen järkyttynyt!!! En tiedä mitä pitäisi tuntea, tunteet risteilevät sisimmissäni vauhdilla. En saa otetta niistä, en tiedä pitäisikö itkeä vai mitä? Onko tämä edes totta vai päänsisäistä sekoilua? Tuskin, näin sen omin silmin!!! 

Odottaessani kuopusta (näillä samoilla raskausviikoilla) netin ihmeellinen maailma paljasti minulle hänen isänsä pettävän minua toisen naisen kanssa. Tänään netin ihmeellinen maailma todisti minulle jotain muuta. Löysin valokuvan tulevan lapseni isänpuolen sukulaisista. Hänen mumminsa, vaarinsa, setänsä, serkkunsa ja siskonsa. Monikossa. Kyllä, hänellä näyttää olevankin kaksi siskoa!!! Tiesin tästä vanhemmasta siskosta, joka on saman ikäinen, kuin oma lapseni. Mutta entä tämä vauva? Hän oli vajaan vuoden ikäinen, onko tämä tyttövauva myös tämän miehen lapsi???

Ainakin kuvassa olevat ihmiset olivat ryhmittyneet isät omien lastensa kanssa ja tuo vauva oli tuon miehen sylissä. Ja isosisko vieressä hymyili ja piti kiinni pikkusiskostaan.

Olenko minä ollut tietämättäni toinen nainen??? Pelkkä ajatuskin kuvottaa!!! Onko hän elänyt kaksoiselämää??? Voiko ihminen todella olla niin sairas? Tuohon ei tarvitse edes odottaa vastausta, kyllä voi. Ja minä olen sekaantunut sellaiseen!!! Tunenn itseni todella likaiseksi ja hyväksikäytetyksi. Tuo mies vielä tietää minun mielipiteeni pettämisestä!!! En hyväksy sitä, se on ollut hänen tiedossaan jo monta vuotta! Ja olemme asiasta puhuneet tämän vuodenkin sisällä. Eikö hän todella arvostanut edes minun mielipiteitäni? No ei tietenkään, pillu se vaan kelpaa! Joten voi sepitellä mitä vain, että saa oman tahtonsa läpi.

Voihan olla, että tuo pieni tyttö on myös tällainen yllätys. Ja järkytys näin pienellä ikäerolla kolmannesta yllätyksestä kolmannen eri naisen kanssa järkytti miestä, ja sen takia häipyi. Hah, tuskin. Taitaa olla se nainen oikeasti hänen elämässään. Huomasin meinaan, että facebookissa olin joutunut hänen estolistalleen :D Hän ei halua kuulla minusta mitään, hän ei halua, että joku muu kuulee minusta?

Olen ihan sekaisin, en tiedä mitä minun pitäisi tehdä..tai ajatella.

On niin kauhea ajatella, ettei minun lapseni pääse tutustumaan isänsä sukuun. Uskaltaisinko laittaa jollekin sukulaiselle viestiä? Onko se liian törkeää? MIelestäni kuitenkin sukulaisten kuuluisi tietää ja saada itse päättää, onko lapsen elämässä mukana. Se ei ole isän päätettävissä. Lapsella on oikeus isänsä puoleiseen sukuun.

Tietenkin jos olen ollut nyt toinen nainen, niin tuntuu kurjalta puhkaista heidän kuplansa pojastaan/veljestään. Mutta mieshän se on tässä tehnyt väärin, valehdellut minulle ja varsinkin omalle naiselleen. Ala-arvoista!!. "Joka leikkiin lähtee, sen myös kestäköön". Olisi miettinyt tekojensa seuraamuksia..ennen kuin lähti edes sekoilemaan minun kanssani. Kuvottavaa, että olen edes sekantunut tuollaiseen kusimulkkuun!

Huouh. Ja tänään sain myös kuulla, että miespuolinen ystäväni on muuttamassa toiseen kaupunkiin. Ilmoitti tänään, kertoi, että oli ollut vankilassa jonkun aikaan (sen takia en ollut saanut häntä kiinni). Ennen vankilaan menoa oli tutustunut johonkin naiseen ja nyt muuttaisivat yhteen. Todella ihana, olen onnellinen hänen puolestaan. Mutta olen myös surullinen minun ja lasteni puolesta. Viihdyimme hänen seurassaan todella paljon, hän on lapsilleni ollut tärkeä ja nyt häntä ei tulla näkemään. Harvoin enää. Sen verran kauas siis ovat muuttamassa.

Tämä todella on muutosten vuosi. Paljon tulee muuttuman ympärillä asiat. Se on hienoa, sillä paikallaan olo vain turruttaa. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, kuin oma elämä ei ota tuulta allensa. Muutosta tapahtuu, mutta se satuttaa tällä hetkellä. Tälläkin hetkellä tuntuu, kuin eteeni olisi isketty seinä.

Tarkoituksenani oli tänään kirjoittaa ihan muita juttuja..valoisampia. Jos niin voisi sanoa. Mutta nyt sekään ei tunnu miltään..menettänyt merkityksensä.

Olen meinaan kertonut parille ihmiselle lisää raskaudestani..olen yhden miehen kanssa jutellut jo parin vuoden ajan ja hän ei ollut moksiskaan raskaudestani. Outoa. Hänen asenteensa oli jotenkin niin avoin. Ymmärtäväinen. Nukkumaan mennessä tunsin oloni kevyemmäksi. Tosin se kevyt olo sai painolastia hyvin nopeasti tämän aamuisesta nettisurffailusta, tieto lisää tuskaa :D

Ja tähän täytyy vielä kertoa, kuinka tärkeä tämä olio on jo minulle. Tunneside on pikkuhiljaa kasvanut ja vahvistunut. Tämä on nyt minun vauvani, minun raskauteni. Pelkoa menettämisestä siis on alkanut tulemaan, siitä huomaan tunnesiteen tulleen. 

Mutta nähtävästi minun pitää haudata ajatukset isän suvun mukana olosta lapsen elämässä..tuskin he haluavat tällaiseen sotkuun sekaantua :( Yritän kyllä, mutta epäilen. Joten toivo nyt ainakin on heitettävä sivuun. Tästä sotkusta huolimatta, aijon kertoa tälle lapselle (tälle pojalle), kuinka ihana hänen isänsä oli. Sillä se tieto saa hänet rakentaman identiteettiään paremmaksi. Jos haukkuisin isää ja kertoisin vain huonot asiat lapselle isästään, ajattelisi hän, että hänessä on samat viat. Eikä se olisi hyvä asia hänen henkiselle kasvulleen.

rv 18+5