"Isälleni

Sormenjälkiäni ei löydy sinun huonekaluista, seiniltä tai ikkunoista.

Vaikken ole päässyt niin lähelle sinua, olet silti minulle tärkeä ja rakas. Se on kuin sisäänrakennettua, olenhan osa sinua. 

Sydämeni on aina avoinna sinulle. Toivon, että jonain päivänä voin pitää sinua kädestä, katsoa silmiisi ja kutsua isäksi.

Joten tässä on sormenjälkeni. Nyt olen edes jotenkin siellä..missä sinäkin <3

<3:lla xxx (tyttären nimi)"

Raapustin kortin taakse tekstin. Käänsin vielä kortin katsoakseni sitä tarkemmin. Tyttäreni käden painauma, mikä oli yllättävän siisti. Ottaen huomioon, että se oli ensimmäinen kerta kun sellaisen teimme sormiväreillä. Huokasin syvään, se on valmis. Laitoin kortin kirjekuoreen ja suljin kirjekuoreen, Kortti lähti postiin torstaina..isä sai kortin jo perjantaina.

Myös keskimmäisen isälle laitoin postiin pojan tekemän isänpäiväkortin ja tuoreen koulukuvan.

Olen pitänyt tyttäreni isään yhteyttä. Näimme yhtenä arki-iltana, hänen ollessa kuulemma työtapaamisessa asiakkaiden kanssa meidän lähellä. En haluaisi myöntää, mutta harrastimme seksiä..seksin jälkeen, kun pukeuduin, hän pyysi minua tulemaan lähelleen. Menin istumaan hänen syliinsä ja halasimme vain. Teki hyvää vain olla, läheisyydenkaipuu vaivaa meitä kaikkia. Ei mennyt kauaakaan kun huomasimme pienen pellavapään tepsuttavan olohuoneeseen. Nousin syleilystä ja nappasin tytön syliini, hän pisti silmänsä kiinni. Vein hänet takaisin sänkyyn ja taputtelin uneen. Menin takaisin syleilyyn miehen kanssa, mutta sitä ei kauaa kestänyt kun tyttö alkoi itkemään. Menin hänen luokseen, kaappasin kainalooni ja silittelin uneen. Tytöstä huomasi kuinka vahti minua. Piti kätensä lähellä kasvojani. Kun yritin pikkaisenkin liikkua, säpsähti hereille. Hmm..jokin kausi meneillään (nyt viikko menty näin). 

Hetken päästä mies käveli perässäni makuuhuoneeseen, jossa makoilin tytön kanssa. Jäi istuman taakseni ja silitteli minua, katsoi samalla tytärtään. Juttelimme samalla jotain pientä. Hiljaisuutta oli paljon ja huomasin miehen olevan paljon mietteissään. Silitteli vain minua ja katsoi. Tytär lopulta avasi silmänsä, katsoi isäänsä. Isä antoi tyttärelleen pusun poskelle. Suuteli minua ja kertoi hakevan kännykkäni minulle ja samalla sammuttamassa valoja. Että minä voin hyvin jäädä tytön kanssa nukkumaan. Kävi hakemassa kännykkäni ja suuteli vielä minua, ja lähti kotiinsa. Aamulla huomasin, että oli siistinyt olohuoneesta meidän yhteisen sotkun.

Olen ollut tapaamisen jälkeen hämilläni, en ole tiennyt pitäisikö olla pettynyt itseeni tai vihainen. Koska en halua sekaantua enää mihinkään seksisuhteeseen, koska se ei ole vain minun juttuni. Siinä tulee kärsimään ennemmin tai myöhemmin. 

Keskimmäisen poikani isästä ei ole kuulunut viestittelyn jälkeen mitään. Pettymys, se oli suuri. Arvelin hänen soittavan pojalleen vasta isänpäivänä. Kuinka surullista! Sillä se todistaisi, kuinka hän ei edes yritä olla isä tarpeeksi. Ajatella poika oli isällään elokuun ekan viikon. Sen jälkeen isä ei ole soittanut tai viestitellyt pojalleen mitään! Isä on ollut perheensä kanssa meidän kaupungissakin viettämässä hotelliviikonloppua syyskuussa. Mutta ei siltikään ollut tullut ajatelleeksi nähdä poikaansa. Nyt kun poika on jo niin iso, niin tämä sattuu todella paljon. Itse olen luovuttanut tuon isän suhteen. Yritin pojan ensimmäiset vuodet, mutta se yrittäminen vain hajoitti minua. Kun lopulta luovutin, huomasin, että jaksoin enemmän. Eikä minuun enää sattunut.. Niin paljoa. Aika näyttää ja isä tulee elämään hylkäämisensä kanssa. Toivon, että vielä jonakin päivänä hän ymmärtäisi ja mahdollisesti korjaisi asian. Mitä kauemmin hän odottaa, sitä isompi työ edessä.

Meidän isänpäivä. Isättömien lasten isänpäivä. Se oli yksi päivä monien joukossa.

Menimme äitini luokse jo lauantai-iltana. Viestittelin koko illan ajan tyttäreni isän kanssa. Hän oli aikaisemmin päivällä laittanut, että mahdollisesti voisi isänpäivän illalla tulla tyttöä katsomaan. Tuo yksi viesti loi toivoa, että ehkä minun tyttäreni näkisi isänsä vielä.

Aamupäivällä lähdin siskoni kanssa salille, lapset jäivät äidilleni. Salin jälkeen kävin kaupassa (oli muuten todella outoa pyöriä hiljaisessa kaupassa ja vielä ilman lapsia!), jonka jälkeen menin kotiin tekemään ruokaa. Muuta en ehtinyt tekemäänkään, kun lapset oli haettava asemalta.

Menimme yhdessä kauppaan ostamaan. Ostokset tekivät alle 30€, mutta maksaessani huomasin, ettei kortillani ollut enää rahaa. Onneksi minulla sattui olemaan 15€ käteisenä ja loput hoitui sbonus-kortin lokakuun boonusrahoista. Huh, jotain hyötyä näistä boonuksista!!! Mutta aikamoista tämä vähävaraisuus! Loka-marraskuun aikana olen joutunut hommaamaan pojilleni talvikengät ja uudet passit..Talvitakinkin jouduin tilaamaan, koska rahaa ei ollut. Onneksi maksu hoituu joulukuun puolella. Voi, kun pääisi edes vähän tienaamaan.. Mutta elämä on valintoja täynnä. Valitsin olla tyttäreni kanssa kotona. Hän on vielä niin pieni, enkä voi mitenkää kuvitellakaan vieväni häntä täpötäyteen päiväkotiin. Itsekin tuolla ollut ja nähnyt kuinka sitä aikaa/syliiä vain ei ole pienille. Maailma on jo tarpeeksi kylmä paikka, lapseni ei tarvitse vielä siihen sopeutua. 

Kotona tein ruokaa. Tarkoituksenamme oli yhdessä kasata piparitalo ja koristella se. Mutta avatessamme paketin, oli koko piparitalo monessa osassa. Pojat olivat todella pettyneitä ja toitottivat, kuinka siitä ei tulisi koskaan mitään. Katsoin heitä ja sanoin, että heidän asenne on pielessä. Saisin talon korjattua, aikaa se veisi, mutta ei saa luovuttaa koskaan. Asenne ratkaisee ;) Pojat jatkoivat, kuinka siitä tulisi rumannäköinen. Kerroin, ettei se tulisi oleman ruma vaan erilainen. Ja se on hyvä, että on erilainen, eikä täysin samanlainen kuin muilla.

Huomasin, että keskimmäisen isä oli soittanut minulle tavoittaakseen poikaansa (en tiedä missä pojan kännykkä on, mahdollisesti siihenkin soittanut). Emme olleet kuulleet puhelua. Poika ei halunnut soittaa takaisin, vaan halusi odottaa josko isä soittaisi uudestaan.

Esikoisellani oli vielä iltatreenit. Houkuttelin keskimmäisen pojan mukaan. Näin saisin pienen hetken, mahdollisuuden jos tyttäreni isä ilmaantuisikin. Hän kun ei suostu tulemaan meille jos pojat ovat kotona. Pojat lähtivät, jäin tytön kanssa kaksin. Mitään ei kuulunut isästä, joten laitoin hänelle viestin olisiko hän tulossa tänään. Vastasi, että kohta pääsisi lähtemään. Katsoin kelloa ja totesin meidän ehtivän suihkuun ennen kuin hän tulisi. 

Oveen koputettiin. Menimme tytön kanssa avaamaan oven. Tyttö katsoi aluksi miestä tarkkaan ja lopulta alkoi nauramaan. Syliin ei suostunut, menimme olohuoneeseen. Tyttö oli paljon kiinni minussa, mutta isä sai tyttöönsä hyvin kontaktin, ja naureskelivat paljon yhdessä sekä kutittelivat toisiaan. Muutoin mies oli kovin hiljainen. Kun tyttö alkoi näyttämään nälän merkkejä (katsahdin kelloa ja huomasin iltapala-ajan tulleen), vein hänet keittiöön. Isä jäi istumaan sohvalle. Laitoin iltapalan, hetken päästä hänkin kömpi keittiöön. Lopulta syötti viimiset jogurtin rippeet tyttärelleen, muutoin tyttö veteli itse juustonpaloja minkä kerkesi ja samalla toisella kädellä puristeli leipää.

Isän nähdessä pahasti rikkoutunut piparitalon epätoivoinen korjausurakan alku, naureskeli vain, kuinka siitä ei tulisi koskaan taloa. Naurahdin hänelle takaisin ja kerroin kuinka saisin sen korjattua. Huomautin hänen asenteen olevan väärä.

Kello alkoi olemaan jo paljon. Isä kertoi lähtevän kotiinsa. Tuli halaamaan minua ja suuteli pitkään. Menimme eteiseen saattamaan hänet. Tyttö intoutui vilkuttamaan isälleen, lopulta halasikin häntä. Kun isä suuteli minua tytön ollessa sylissäni, tyttö vain alkoi nauramaan. Kun mies irrottautui huulistani, tyttäremme laittoi sormensa huulilleni ja katsoi isäänsä. Kun isä suuteli minua taas, alkoi uudestaan nauramaan ääneen :D

Ennen kuin isänsä lähti, tyttö antoi isälleen pusun poskelle. Ja huuteli isänsä perään: "Heihei!". Niin hymyilevä, niin hyväntuulinen <3

Oli ihana nähdä isä ja tytär yhdessä <3

Hetken päästä sain viestin:

- "Toivottavasti tykkäsit", lisättynä pussaavalla sydänhymiöllä.

- "Ai mistä? tykkäsitkö sä?"

- "Että kävin"

- "Halusin Isänpäivän kunniaksi käydä vaik en kauaa kerinnytkään"

- "Ei se haittaa vaikka et kauaa ehtiny olla. Tykkäsin, että kävit. Ja niin tykkäsi xxx myös"

Lopulta pojat tulivat kotiin, olin laittanut pullat uuniin aikaisemmin. Söimme isänpäivän kunniaksi laskiaispullia ja sen jälkeen siirryimme olohuoneeseen. Laitoimme kaikille nukkumapaikat sinne, telkkarista tuli ysin leffana sellainen leffa, mitä viitsi heidänkin antaa katsoa. Joten tämä yö menee siis olohuoneessa :)

Tyttäreni isälle vielä laitoin viestiä..sillä koin niin vahvasti, ettei kaikki ollut hyvin:

- "Olin jotenkin aistivani jotain apeutta tms sussa. Toivottavasti vkonloppu/päivä kuitenkin meni hyvin"

Laittoi päivän menneen hyvin, mutta jatkoi viestien kirjoittamista. Kertoi kuinka yritti olla pirteä tytön kanssa.

- " Siis joo. Hyvin jaksoit Mut tuli sellane hassu tunne vaa ku pysähdyit (et ollu xxx kaa silloin)"

Myönsi että oli jokin vaikea asia. Ei halunnut avautua asiasta enempää, kun ei tiennyt täysin niiden laitaa. Vähän valoitti kuitenkin kenestä oli huolissaan, kertoisi lisää, kun tietäisi enemmän.

Ei minulle asia tietenkään kuulu. Mutta tunsin hänen ollessaan meillä, ettei kaikki ollut hyvin. Ja tietenkin se pistää huolestumaan. Oli mikä oli, ihana, että hän silti jaksoi tulla katsomaan tytärtään. Tästä isänpäivästä tuli meille vähän erilainen.. On kiva kertoa tytöllekin tästä myöhemmin :)

Mainittakoon vielä, ettei poikani isä enää soittanut. 

Tytär 1v 4kk