Siivousta, kiukuttelua, päiväunet ja taas kiukkukohtaus. Syömistä ja lepäämistä ja riitojen sopimista. Siitä tämä päivä tehty. Ei kauhean kiva päivä siis. En ole taaskaan ulos päässyt, mitä nyt aamulla vein roskat ja muutaman tavaran kellariin..samalla ihastelin vaunujani. Kesällä pääsen käyttämään niitä, ei siihen enää niin pitkä aika ole. Voin nyt ehkä jollain tapaa ymmärtää niitä miehiä, jotka ihannoi autojaan ja puunaavat niitä ja laittavat kuntoon :D Onhan nuo vaunutkin minun kulkuväline kesästä lähtien..jos siis raskaus etenee hyvin eteenpäin.

Olen huomannut, kuinka alan pikkuhiljaa jumiutumaan neljän seinän sisälle..kauppaankin tarvitsen jonkun seurakseni, yksin tuntuu pahalta. Vain se lähtö siis. Lähteminen tuntuu niin hankalalta. En ole salillekaan päässyt vielä. Se raivostuttaa, koska en halua lihoa kauheita määriä raskausaikana, enkä halua löystyä yhtään enempää. Sillä urheiluttomuus tekee juuri sitä, kaikki on löysempää..reidet, perse, kädet, koko vartalo! 

Tekee se muutakin..tuntuu, kuin ei saisi purettua itseään. Tämä kirjoitteleminen ei riitä, tarvitsen fyysisempää. Ja sali on ollut täydellinen siihen. Se auttanut minua hillitsemään itseni, nytkin nämä minun raivokohtaukseni. Salilla ne saisi ennaltaehkäistyä, joten seuraavalla viikolla sali on taas aloitettava. Rauhoittaa ja parantaa oloa varmasti huomattavasti, ainakin toivon niin. Tietenkin vatsani paljastaminen ihmisille on vielä vähän hankalaa..tämän kun huomaa. Tämä ei vaan voi olla enää salaisuus.

Ja tästä tämä vain alkaa kasvamaan ja kasvamaan, yhä nopeampaan tahtiin. Jotkut ne kesää kohti hankkivat mahdollisimman näkyvät sixpackit, niin minäpä en pelkkään sellaiseen tyydy, vaan kasvatan koko tynnyrin :D Tosin jo kesäkuun aikana sekin tynnyri tyhjenee ja tilalle tulee vähemmän imartelema nahkapussi :D Mutta enköhän minä senkin kestä :)

Tänään vatsaani sattui yhdessä vaiheessa aikalailla, olin jo ihan varma, että kohta alkaa veri vuotamaan. Vatsakin ollut ihan ihmeellisen muotoinen..ihan kun se ei olisi tänään niin pyöreä, kuin ennen..olio tainnut vaihtaa asentoa, niin että vatsani muoto vaihtunut täysin..vaikka saan järjellä nämä selitettyä, niin silti pieni huoli.

Tämä on niin ristiriitaista..huoli vaivaa raskaudesta, kuinka tämä etenee. Haluan todella tämän pikkuisen meidän perheeseen. Mutta samaan aikaan outo tunne raskaudesta, en nyt häpeä sitä, mutta se on vaikea näyttää muille. Tänään roskia viedessäni, minulla oli kireä pieni toppi ja neuletakki auki. Naapuri oli samaan aikaan tupakalla, hänet nähdessäni, huomasin, kuinka nostin hänen puolellaan olevaa roskakassia vatsani eteen..kuin piilottaen sen. Miksi mietin mitä muut ajattelevat??? Tämähän on minun elämäni!

Huouh, näin asiasta ihan toiseen. Olen iloinen, että hankin vaunut jo..sillä lisää ostettavaa olisi tiedossa. Esikoiseni puhelin varastettiin koulussa. Ihan hänen repustaan, mikä sijaitsi kotiluokassa. Ja kaiken lisäksi hänen kotiavaimet on ollut kateissa jo viikon ajan. Tämä hankaloittaa meidän arkea todella paljon! Yhdellä avaimella ei meidän perhe pärjää, vielä kun puhelintakaan ei enää ole, niin sitä pitäisi olla kotona koko aika kytiksellä :/

Esikoiseni on tosin säästänyt itse rahaa (haluaa ostaa OMAN tietokoneen) ja osti edellisenkin puhelimen säästämillään rahoillaan (viime kesänä), mutta en voi tällä kertaa pistää häntä maksamaan omaa puhelintaan..se tuntuisi tökeröltä, kyllä minun on autettava häntä. Puhelimen katoaminen, kun ei ollut hänen vikansa. 

On jotenkin ollut ihana huomata, kuinka hän pystyy ottamaan huumorillakin tätä asiaa. Häntä harmittaa ja hän sanoikin tänään aamulla, kuinka outo tunne on, kun puhelin varastettiin. Mutta pystyy nauraen sanomaan: "Nyt mulla on sit ihan kunnon pelikielto, ku ei puhelinta enää oo" :D Tämä heitto siis sen takia, kun olen todella herkkä antamaan pelikieltoja..mutta sen kokenut ainoaksi mikä niin tärkeä, että toimii.

Mutta niin, eiköhän tästä mennä eteenpäin..tai ainakin nukkumaan. Sen verran väsynyt päikkäreistä huolimatta :)

rv 19+5