Istun sohvalla, ympärillä on jo todella hämärää. Läppärin hehku on niin kirkas, että se tuntuu aavistuksen ikävältä silmissäni. Päivät on mennyt kauhealla vauhdilla eteenpäin. Itse olen taas vanhentunut yhdellä vuodella ja tyttäreni taas täyttää piaan vuoden. Hänen ensimmäinen vuosi. Kuinka aika meneekään niin nopeasti eteenpäin?

Kun katson tytärtäni, hän on niin pieni..mutta samalla jo niin iso (verrattavissa siihen kun syntyi). Niin kiinnostunut kaikesta uudesta, niin innostuva. Hymyilevä, hyväntuulinen, kiukkuava ja niin suloinen. Rakastaa halailua. Halii nukkejaan, lelujaan ja meitä perheenjäseniä, Esikoiseni kaveri on myös päässyt halauslistalle :D Sydämeni pakahtuu. 

Hän ei vielä kävele..valmiudet olisi todella hyvät, mutta niin arka. Uskonkin, kun hän lähtee kävelemään, niin se on kertarysäyksellä. Niin hänen kaikki taitonsa on tapahtunut. Ei ole tarvinut "harjoitella", vaan ne on tullut siitä itsevarmuudesta. Kun sitä tulee neidille lisää, niin uskon hänen yrittävän ja innostuvan uudesta taidostaan :) Ajan kanssa.

Viime kirjoituksestani on aikaa hieman yli viikko. Olemme ehtineet sinä aikana tekemään vaikka mitä. Ihanaa, pidän siitä, ettei tartte olla paikallaan koko ajan. Olemme koko perheen voimin käyneet Ruotsissa. Reissu meni todella mukavasti. Kävin poikieni kanssa uimassa laivan poreissa. Seikkailimme Ruotsin Skanssenissa ja herkuttelimme.

Olen myös viettänyt aikaa poikieni kanssa, tyttäreni vietti tuon iltapäivän-illan äitini kanssa. Olimme poikieni kanssa kiipeilemässä korkealla puiden latvoissa rakennetuissa viritelmissä. Täytyy sanoa, vaikka valjaat päällä siellä korkeuksissa hyppeli niin kyllä sitä meinasi pari kertaa luovuttaa :D Ihan mahtava paikka. Pojat tykkäsivät ihan täysillä, ja itselläkin oli hauskaa tehdä isompien juttuja..eikä vain lässyttää hiekkalaatikolla :) Vaikka onhan sekin ihanaa ja tärkeää pienelle. Mutta niin tarvitsevat isommatkin huomiota.

Vein tyttäreni myös ensimmäistä kertaa uimaan uimahalliin. Hän tapitti koko uintireissun suurilla silmillään ja selkeästi oli ihmeissään. Olimme aluksi vauvojen altaassa, kun vesi alkoi tuntumaan viileältä (todella nopeasti näin kävi), siirryimme terapia-altaaseen. Sinne meno sai tyttöönkin vähän innostusta. Ja viihdyimmekin siellä jonkin aikaa. Suihkutilassa oli kovin viileää, menimme lämmittelemään saunaan. Sielläkin istuksimme lattiantasolla hetken aikaa. Ihanaa. 

Tasan kaksi viikkoa siihen tosiaan meni, kun tyttäreni isä taas laittoi viestiä seuraavan kerran..

- "Mones päivä neidillä oli synttärit"

Katsoin viestiä epäuskoisena ja näpyttelin:

- "16."

Mietin hetken aikaa päässäni. Otin puhelimen kuvakansiosta edellisenä päivänä otetun tytöstä ja lisäsin siihen tekstin:

- "xxx syntyi 16.6.2015 klo.22.xx XXXXX:lle" (kerroin päivämäärän, kellonajan ja paikan, jonne ambulanssa tuolloin pysäytti syntymisen ajaksi)

Mitään ei tullut viestiä takaisin. Naurahdin ja mietin mielessäni, olisiko mies suuttunut minulle jostain. Olisiko tullut ilmi, että kaveerasin hänen esikoisen äidin kanssa. Oliko tullut jotain muuta ilmi? Samapa se olisi minulle, vaikka tulisi. Hän saisi olla vihainen minulle, sillä se ei vaikuta meidän elämään lainkaan. Mutten halua vaikeuttaa muitten elämää lainkaan. Kunnes muutama tunti myöhemmin.

- "Juuh sen tiesin"

- "Mut en muistanut oliko 15 vai 16"

Mietin taas mielessäni, mitä hän tiesi. Sen missä tyttäreni syntyi vai??? :D Tuskinpa. Tai sen kellonajan? Minä en ainakaan ollut ehtinyt sitä koskaan kertomaan. En keksinyt muuta laittaa, kuin:

- "Ok"

- "Kuis sinulla muuten", lävähti näytölle samalla hetkellä.

Kerroin ympäripyöreesti miettiväni kesänreissuja, alkoihan vanhemmilla lapsillani kesäloma.

Hän kyseli reissuista ja samaan menoon kertoi olevansa Bulgariassa juhlimassa veljiensä kanssa. Totesin heillä varmasti olevan hauskaa siellä. Ja samaan viestiin kohteliaasti kysyin ilmojen olevan varmasti hyvät. Johon hän vastasi omalla valokuvallaan ja tekstillään :D 

- "Ihan jees", lisänä tuo hänen ihme irvistyshymiönsä. 

Lätkäsin hänellekin kuvan tyttärestämme, jossa hän naureskelee hyttimme ikkunan edessä. Kerroin meidän Ruotsinristeilystä ja parista kesänreissusta.

Sain vastaukseksi pelkän nauruhymiön.

Laitoin tytöstä vielä kuvan ja viittasin hänen kesäisiin oloihinsa, että täällä päin on taas vilpoisaa. Ja annoin olla. 

Samantien tuli viesti:

- "Ja xxxx... Niinkuin lupasin... Olen tulossa käymään,"

- "Ja siksi kysyin tuota  synttäripäivää, mutta rehellisesti, niin hiukan arastelen sitä että poikasi vois olla paikalla tai tulla paikalle"

Kerroin, että asiat on järjesteltävissä. Pojat ei tulisi yllättämään. 

Hän jatkoi siitä kuinka poikani olivat jo niin kasvaneita (voi herranjestas hänen sanavalinnoista). Ja kuinka he ymmärtävät asioita. Eikä hän halua enempää harmia aiheuttaa. 

- "Mitä tarkoitat?"

Hänen vastauksensa sai pyörittämääm silmiäni:'

- "Noh lähinnä sitä et näkee meidät ja alkaa asioita miettii pidemmälle"

Mitääääh?? Mitä tuo ihminen nyt oikein sekoili. Latitoin hänelle viestin takaisin:

- "Ei ne tyhmiä ole"

Tarkottaen, että meidän perheessä on juteltu nämä asiat läpi. Pojat tietävät missä mennään. Esikoiseni on sanonut tyttäreni isää rotaksi. Joten he eivät todellakaan elättelisi mitään haavekuvitelmia, vaikka näkisivät minut ja tuon miejhen samassa huoneessa. Onhan keskimmäisen isä ja minäkin istunut jopa samassa ravintolan pöydässä pari kuukautta sitten, eikä meillä sen kummempaa ollut tekeillä, kuin pojan vaihto minulta isälleen. 

- "Noh ei ne kuitenkaan vielä aikuisia ole"

Meinasin jo tuohon laittaa, ettei se aikuisuus mitään järkeä tuo. Mutta laitoin vain:

- "ei niillä ole mitään harhakuvitelmia kuitenkaan"

Jatkoin vielä, että ainut asia mitä he miettivät on se, näkisikö sisko isäänsä.

Hänen viestit olivat sangen oudosti kirjoitettu..jotenkin ne eivät sopineet kirjoitukseeni..ne oli kuin hänen yksinäistä puhettaan, välittämättä minun kommenteista:

- "Noh kerroin vain mielipiteeni ja sen mukaan menen"

- "Joo tiedän"

- "Olen vaikea ihminen"

Aloin nauramaan ja laitoin hänelle:

- "Hyvä kun itsekin huomasit sen :`D"

Selvitin hänelle vielä sen, ettei poikani tulisi yllättämään häntä jos hän tyttöään tulisi katsomaan.

Kirjoittelimme siinä vielä jotakin tyttöön liittyvää. Laitoin pari kuvaa tytöstä. Hän laittoi:

- "Äitiinsä tullut"

Ja vielä lisäsi hymiön, jossa oli silmien kohdilla sydämet. Hän tosiaan taisi olla jossain maistissa. Alkoholista tai kenties hänestä itsestään?

- "Tarviiko neiti jotain synttärilahjaks"

- "Ja älä sano mua"

Kulmakarvani nousi varmaan päälaelle asti. Hän kysyy lahjaa tyttärelleen, jota ei ole koskaan nähnyt edes livenä. Hän laittaa, etten kuitenkaan saisi toivoa häntä lahjaksi. Hän luulee tosiaan olevan jokin palkinto? Joku hemmetin jumalanlahja lapselleni? Onko hän todella niin sairaalloisen itsekäs ihminen, luullen kaiken pyörivän hänen ympärillään?

Laitoin ihan kiusaksi viestin:'

- "Ai miks?"

- "Ei sit". oli tuon aikuisen miehen vastaus..Kuin mikäkin pikkukakara, mietin.

Mietin aluksi, etten halunnut häneltä mitään..Materiaa, kuinka turhaa. Kunnes sain aatteen:'

- "En mä osaa sanoa mitä tarttis. Täytyy miettiä. Joku kiva pehmolelu tms. Tykkää tosiaan halia kaikkia lelujaan."

- "Sellaset halpis rattaat"

- "siis nukelle"

- "Niit saa jollai alle 10€:lla :D"

Ajatuksena siis..Tyttärelleni niin tärkeä kuulla, kuinka isältä saanut lahjan. Tuo pehmolelu, se toisi pienelle tytölle lohtua. Isältä saatu. Kun ikää tulee enemmän, tyttökin ymmärtää enemmän elämästä. Isä ei olekaan niin ihana, kuin kuvitelmissa. Hän voi vaikka polttaa sen pehmolelun, näin saaden sille vihalle/raivolle/angstille kohteen. Isän ostama.

Jotain tuo mies naureskeli viestilleni ja kuittaili, kuinka hänen rahat riittäisi. Niin myyntipäälliköllehän tuo raha on pieni summa. Laitoin hänelle irvistyshymiön.

- "Noh xxx tuun teitä kahta moikkaa". Hän käytti viestissä taas nimeäni. Jo toinen kerta!

- "Ja jutellaan sit enemmän"

- "En jaksa, tai halua tääl tekstinä juteella"

Jaahas, herra oli ilolientä juonut. Olihan nuo viestit outoja ollut. Ja onhan se hyvä jutella asiat, tekstinä kun jää todistusaineistoa..

- "Jeba. Tehdään niin".

Hänen viestinsä vastaukseksi oli kovin huvittava. Hymiö, jossa oli sydän suun kohdalla.

En tiedä onko hänen kanssa järkeä keskustella mitään asioita. Hän on vaikea ihminen. Hän ei tosiaan halunnut lahjaksi itseään, eli hän ei halua olla isä. Niin miksi hän on näkemässä tytärtään?

Näkemisellään saa syyllisyyden hälvenemään? Ja näin ollen pystyy valehtelemaan itselleen sen riittävän. Yhden kerran näkeminen. Hän on nähnyt lapsensa.

Riittääkö se? Ainakin hän voi mussuttaa, ettei halua nähdä säännöllisesti lastaan. Tämä kerta riittää. Ja jos jatkoa tulee niin varmasti kerran vuoteen..jos sitäkään. Minähän hänet tähän maailmaan yksin lopulta tein. Varmasti tuota tulee käyttämään jossain vaiheessa.

Sekavat tunteet risteilevät päässäni. Ei siksi, että hän olisi mitenkään huumannut minut kirjoituksillaan :D Vaan sen takia, kun en tiedä mitkä ovat hänen motiivinsa nähdä tytärtään. Mitä hän oikein haluaa? Onko ne ihan terveellä pohjalla? Onko hän terve? Tuskin. Hän on kuitenkin isä. Hänelle on annettava mahdollisuus. Hänen on nähtävä tyttärensä jos niin haluaa. Siihen voi mennä aikaa. Antaa sen ajan mennä, testataanpa kauan hän oikein vetkuttelee. Ihmiskoe :)

Tytär 11kk (3vko+1pv)