Olen viettänyt tämän viikon tyttäreni kanssa aikaa kahdestaan, siskonikin on meidän kanssa ollut..aina kun on töiltään päässyt. Mutta siis myös yöt ollut meillä. On niin ihana nähdä, kuinka rakastunut hän on pikkuiseen. Poikani lähtivät mökkeilemään äitini kanssa, joten hekin ovat saaneet hieman erilaista arkea eräjormaillen luonnon keskellä.

Toisinaan olen kokenut tylsyyttä ja väsymystä. Olen todella väsynyt ja samaan aikaan hieman tylsistynyt..en tarkoita, ettäkö tytön kanssa olisi tylsää, mutta kaitpa sitä on niin tottunut tuohon, että tässä talossa on enemmän liikettä ja mölyä. Ja se mölyn lähdehän on pojat. Ne riidat, jotka raivostuttavat niin paljon..ne huutamiset ja ne ihanat hetket, kun pojat on täällä sovussa, ihaillen siskoa..niitä kaikkia kaipaa. Hullua :D Onneksi he tulevat pian ja pääsemme itsekin lähtemään omalle reissullemme. 

Esikoinen soittaa päivittäin minulle ja kysyy kuulumisia. Hän ei myönnä sitä, mutta ikävöi selkeästi. Hän viihtyy niin paljon kotona, tuolle reissulle halusi itse lähteä..mutta ovathan he olleet siellä jo viikon, niin en yhtään ihmettele, etteikö ikävää alkaisi puskea sieltä jostain..sen verran herkkä hän on muutenkin. 

Tyttö on selkeästi eri maata poikien vauva-ajan kanssa. Tällä todella lähtee ääntä samantien, kun asiat eivät ole juuri niinkuin neiti haluaa. Monesti katsoo minua todella vakavasti, varsinkin syödessä..huh, se on vakavaa hommaa! Olenkin ristinnyt hänet "Justiinaksi"..oikeaksi nimeksi se ei kuitenkaan ole tulossa (älä anna mun ihastua siihen nimeen jo ihan tytön tulevaisuudenkin kannalta)..vaikka eihän se nimi miestä pahenna, vaan mies nimeä..

Nimeä pitäisi ehkä hieman alkaa jo miettimään, en oikein ole saanut aikaiseksi..joitakin olen pyöritellyt mielessäni..mutta katsotaan mihin nimeen lopulta päädyn. Ristiäisistä puhumattakaan..en ole saanut edes pappia varattua..tämä kesäaika on vain niin hankalaa..huh, en tunnu saavan muutenkaan mitään aikaiseksi :/ En siivottua, en edes lähdettyä sinne lenkille :/

Tämä viikko on ollut välillä raskas mietteitten takia. Olen tytön mummille laittanut kuvia ja kertonut kuulumisia, hänkin on kirjoittanut jotakin takaisin ja todella herttaiselta ihmiseltä kuulostaa olevankin. Väkisinkin kuitenkin koen surua todella paljon. En sen takia, että tuo nainen jaksaa vastailla minun viesteihini. Mikä on todella ihanaa, se saa minut ajattelemaan, että tyttärelläni on sukua myös isänsä puolelta. Mutta se isä..tyttäreni on isätön ja se sattuu minuun. Tyttäreni tulee kokemaan isättömyyden tuskan :( Se on tuska, jota en koskaan olisi halunnut lapsilleni.

Silti, minun pitäisi päästää irti tuosta isättömyyden surusta. Se on vaikeaa. Olenko surrut asiaa tarpeeksi, että voin jatkaa ilman tuskaa? Sillä vielä tulee aika, jolloin ymmärrän ja osaan päästää irti..uskon, että isyyden vahvistamisoperaation jälkeen pystyn sen tekemään vasta. Heti kun olen valmis..sen jälkeen tiedän sen helpottavan. Elämästä tulee helpompaa, kun päästää irti tuosta. Itse en pysty tekemään asialle mitään. Isän oma valinta oli tehdä tyttärestään isätön.

Hätäilenkin varmasti, mutta tuntuu ikävältä, kun tyttäreni mummi ei ole ainakaan mitään laittanut, että haluaisi nähdä lapsenlapsensa. Itse en enempää halua ahdistella..haluan antaa aikaa ja hän tietää kyllä, että haluaisin heidän tutustuvan pikkuiseen. Haluaako hän nähdä koskaan? Huouh, tiedän, että on hyvä edes jotenkin tutustua ensiksi. Ja hekin varmasti sulattelevat asiaa..mutta minä niin haluaisin alusta asti tutustuttaa heidät keskenään..luomaan suhde. Tietenkään se ei kaikille ole tärkeä..ja ehkei vielä ajankohtainen, vasta kun he ovat valmiita siihen. Jos koskaan ovatkaan. Mutta tämäkin toisinaan mietityttää, mutta on tämäkin ihana asia, että edes kirjoittelemme näin. 

Monesti olen katsonut tytärtäni tai hänen kuviaan, miettien kuinka paljon hänen isänsä menettää. Kuinka ihana lapsi hänenkin siittiöstään tuli!!! Hänen tytär tosiaan on niin kaunis, että sydämeni tuntuu halkeavan, kun katson tuota ruttukasaa. Niin suloinen <3 Niin rakastettava ja tuo isä jää tästä kaikesta pois. Surullista niin tyttärelleni, kuin isällekin.

En pysty oiemaan vihainen tuolle miehelle, en vain pysty. Olen surullinen hänen puolestaan. Se, että hän valitsi karkuun juoksemisen, elämää pakoilun. Se että hän valitsi sen tien jo kauan aikaa sitten. Vuosia sitten. Hän on tosiaan ollut hukassa jo niin kauan aikaa. Se surettaa minua. Haluaisin auttaa häntä, mutta en pysty. Se on hänen tehtävänsä. Enkä usko hänen tekevän asialle mitään..hän on jo löytänyt tavan elää, tavan pitää itsensä kiireisenä, ettei todellisuus tule vastaan. Vastaan se tulee varmasti, mutta eiköhän hän "ammattilaisena" löydä keinon siitäkin selviytymiseen toiseen suuntaan juoksemalla. Mutta se on hänen valintansa. Surullista. jo ihan tyttärenikin takia.

Asia on itkettänytkin minua tällä viikolla. MInua suoraan sanottuna harmittaa niin suuresti. Tyttö on niin ihana..oma mumminikin niin ihastui pienokaiseen. Leperteli hänelle ja ihasteli pienuutta..kuinka vastasyntynyt voikaan ihastuttaa olemassa olollaan ihmisiä. Pieni ihmiselämän alkutaival, nähdä ihminen niin pienenä ja viattomana, se on ihmeen todistamista. Kaunista.

Sen jopa näin yhtenä päivänä (vielä kun pojat olivat täällä), kun menimme isoon ostoskeskukseen kaupoille. Tyttö alkoi olemaan jo kyllästynyt vaunuissa oleiluun, joten otin hänet syliini. Keskimmäinen työnsi vaunuja vieressäni ja esikoinen käveli toisella puolen minua. Vastaan meitä tuli ikäiseni mies naisen kanssa. Miehen silmissä näkyi se ihastus pientä kohtaan..sellaisen ilmeen tunnistaa kyllä, kun joku oikeasti herkistyy. Ja se oli tuolla miehellä. Se oli jotenkin suloista..ehkä tuolla parillakin oli haaveena saada oma vauva ja tämä pikkuinen muistutti sitä kaipuuta.

Keskimmäisen tätikin kävi luonani eilen ihastelemassa tyttöä..ihanaa, että tuo suku on ottanut meidän heidän sukuunsa. Se lämmittää aidosti sydäntä ja saa tuntemaan, että olemme tärkeitä..tuo tunne kun on saanut aikamoisen kolauksen jostakin toisesta suunnasta.

Ja aika..se tosiaan menee nopeasti. Tämä vauva-aika on niin lyhyt, niin katoavainen. Tuo vauva kasvaa silmissä ja kohta hän on jo taapero. Joten tämä aika täytyy nauttia täysin..vaikka väsyttääkin. Tämä on kultaakin arvokkaampaa.

Tytär 3 viikkoa ja 3 päivää