Päivät on mennyt tytön kanssa kivasti. Poikienkin kanssa elo on ollut mukavaa. Mitä nyt kännykän pelaamisesta ollut esikoisen kanssa riitaa. Paljonkin. Kaikki kun on "Ihan sama" ja kännykällä vietettävä aika on järkyttävää. Koko aika. En vain voi vieläkään hyväksyä, että nykylasten nuoruus/lapsuus menee kännykässä! 

Kännykästä puheen ollen. Tyttäreni isän suunnilta alkoi hiljaisuus. Olinhan minä sen jo tiennyt. Hän halusi vain vähän aikaa korjata syyllisyyden tuskaansa ja sen jälkeen taas jatkaisi elämäänsä. 

Viikonloppu tuli, loikoilimme kotona koko perhe tylsyyden valloissa. Kunnes lähdimme siskoni työpaikalla käymään, ihan vain kuluttaaksemme aikaa. Kännykkänikin jäi kotiin siinä tohinassa. Siskoni pääsi piaan töistä ja pyysi meitä yökylään, joten lähdimme suoraan hänen luokseen. Mieleeni tuli tuolloin vahva epäily, että jokin viesti tulisi minulle sen aikana, kun olisimme siskoni luona. Tyttäreni isä tuli mieleen ja yksi miespuolinen kaverinikin. Hänet kun satuin näkemään sattumalta siskoni työpaikalla.

Seuraavana päivänä tulimme jo keskimmäisen poikani ja tytön kanssa kotiin ajoissa. Esikoinen jäi siskoni kanssa viettämääm yhdessä aikaa. Hain kännykkäni keittiön pöydältä:

* "Noh toivottavasti saa enemmän sinun näköä ;)" (läh. 16.4 klo.20.11)

* "Muutin sen tilinumeron" (läh. 17.4 klo.10.36)

* "Ja tänään laitoin maksuun" (läh.17.4 klo.11.52)

Selkeästi tuos mies halusi vastauksen, jonkinlaisen edes. Ehkä hän on tottunut saamaan vastauksia aina hyvinkin piakkoin. Ehkä teki ihan hyvää hänelle, etten ollut heti tavoiteltavissa.

Laitoin hänelle viestin:

* Okei, kiva"

Aloin myös selaamaan kuviani. Sillä nyt tosiaan kun portti oli auki, niin kuvia lähettelisin! Laitoin tuoreimman kuvat tyttärestämme ja kirjoitin:

* "Nii, en tiiä kumpaa tulee :)"

Hän vastasi miettivällä hymiöllä (meme).

Laitoin hänelle vielä pari kuvaa. 

* "Äitinsä" ja sen perään tuo ihmeellinen hymiö, jota hän on aikaisemminkin käyttänyt. 

Laitoin heti perään:

* "Ja mikäs toi ilme on? :D"

(kaveriltani kysyin hymiön tarkoitusta, hän kun itsekin käyttää sitä. Ja hänen mielestään se oli naurava. Itse näen sen irvistävältä hymiöltä, kun siinä näkyy hampaat. Mutta tulkintoja on monia).

Hän vastasi:

* "Muistelin vaan sua ja et kuinka paljon teis on samaa :)"

Laitoin kuvan nauravasta tytöstä ja lisäsin tekstin "OK".

* "Iloinen tyttö"

* "Niin on"

Pari päivää myöhemmin kävin tytön kanssa neuvolassa painokontrollissa. Hän kun on niin pieni, siro. Syömään intoutunut vasta 9kk iässä. Painoa ei 8kk neuvolassa ollut tullut paljoa, joten tällä haluttiin katsoa, että hän kuitenkin kasvaisi. Saisi tarpeeksi ravintoa.

Laitoin tyttäreni mummille viestiä, jossa kerroin tytön kuulumiset. Kerroin myös heidän poikansa ottaneen yhteyttä ja kyselleen tyttärestään kuulumisia. Lähetin myös isälle viestin. Valitsin kuvan, jonka olin ottanut tytöstä edellisenä päivänä. Olimme olleet ulkoilemassa ja tässä kuvassa tyttö naureskeli keinussa.

* "10kk ja 7,8kg/72cm. (Tuplannut syntymäpainonsa, 3,9kg). Painoa kuulemma tullut vähän, mutta hyvin kehittyy muuten :)"

*Okei hyvä", oli hänen vastauksensa.

* "Mites sinulla muuten menee?"

Olin äimistynyt. Olisiko hän muka kiinnostunut tietämään kuinka minulla oikein meni??!! Mitä nyt 1,5 vuotta piti täysin eristyksissä minut. Jätti täysin yksin!

* "Mitä oikein tarkoitat?"

* "Noh se oli nyt vaan yleisesti tarkoitettu"

Jaa, vai että yleisesti tarkoitettu. Huh. Sain vastatuksi:

* "Jos vastaan niin, miten ihmiset odottavat sonun vastaavan tuohon kysymykseen. Hyvin. Uskoisitko :'D"

Ymmällään/mietteliäs hymiö ja  "Niin joo", oli hänen vastaus.

Hetken aikaa hän höpisi jotain koirastaan. Mietin mielessäni, kuinka hassua oli kuulla koirasta, jonka hän oli omien sanojensa mukaan antanut vanhemmilleen jo monta vuotta sitten :D Mutta todellisuudessa tuo koira oli ollut hänellä koko ajan. Avovaimo vain hoitanut sitä, niinä aikoina, kun oikeat työmatkat veivät herraa mukanaan. 

Muutamia päiviä myöhemmin kännykkäni piippasi taas illalla:

* "Moikka"

* "Kiva kuva"

Sain vastatuksi:

* "Moi,"

* "Ai :)". En siis vieläkään lähde kiittelemään häntä näissä itsestäänselvissä asioissa. Tottakai se on kiva kuva, jos olen sen laittanut esille!

* "Sulla on ihan hömelö ilme" ja taas tuo ihme hymiö.

Naurahdin:'

* ":'D :'D hahhaa"

* "Mä vaa yritin saada meijän tytön nauraa"

* "ei innostunu"

Tarkentakoon, että tuossa kuvassa ilmeilin ja yritin saada tyttäreni hymyilemään. Mutta hän tapitti suurilla silmillään ihmeissään, eikä hymyä tullut.

* "Mä aloin :'D"

Päätin tökkiä kepillä jäätä. Kysyin mitä hänen perjantaihin oikein kuuluikaan. 

Hän kertoi olevansa kotona, keskimmäinen tyttö kun oli hänen luonaan viikonlopun. Esikoisen tulevan seuraavana päivänä vasta. 

Vau, ensimmäistä kertaa hän mainitsi tuon tyttäreni isosiskon. Mutta kaitpa hänkin tajusi, ettei ollut enää mitään järkeä valehdella. Minä tiesin!

Jotain kirjoittelimme niitä näitä illasta. Hän kysyi vastavuoroisesti kuulumisiani ja asuisimmeko vielä samassa kämpässä. Kertoi kuinka itse olisi etsimässä pienempää asuntoa, nyt kun yksin sielä oli. Siivoomisesta, kun tuli puhe..hän kun ei sotke kotonaan. Niin hänen vastaus:

* "Ja käyn vaan nukkumas tääl. Muuten töissä"

Aloin nauramaan. Niin, olinhan tuon saman kuullut jo monta vuotta sitten. Todellisuus oli kuitenkin ollut ihan jotain muuta. Minun oli pakko laittaa hänelle:

* "Niinköhän :'D"

Sain vastaukseksi ihmetteviä hymyiöitä. Mutta en siihen nyt jaksanut kauheasti mietteitä pistää. Lätkäsin hänelle taas kuvan tytöstämme, jonka olin ottanut aamulla:

* "Mä muuten heräsin tällasen vierest tänää"

Nauruhymiö vastaukseksi.

Laitoin myös toisen kuvan tytöstä. Se oli itseasiassa tilannekuva. Tyttärelläni on toisessa kuvassa meikkisuti ja toisessa luomivärirasia. Ja hän oikeastikin sutii sudilla tuohon rasiaan, kuin ottaen väriä:

* "Ja muuten osaa toi nää meikkihommatki jo..hyvin tietää meikkisudin tehtävän :'D"

* "Äiti opettaa", oli vastaus.

* "Nii..reppana joutuu kattomaan vierest aina", laitoin ja siirryin kahteen toiseenkin whatsappi keskusteluun :)

* ":)" (läh.klo.22.27)

* "Hmmm..." (läh.klo,22,36)

Katsoin mumina viestiä ja mietin mielessäni, kuinka outo mies olikaan. Olinhan minä sen jo ennestään tiennyt. Mutta tuo mumina..juu, sen kuulee puhelimessa puhuttaessa, mutta viesteihin nyt vähän turhahko:

* "Mitäs?"

Vastaus oli vielä oudompi:

* "Noh katsotaan..."

Olin äimistynyt. Vaikka väkisinkin mieleeni tuli, että tyttäreni vaikuttaisi tuohon mumimaan.

* "?"

*Noh olen miettinyt asioita, mut katsotaan nyt.."

* "Mmm"

Vastasin samalla mitalla takaisin. Eli: "Mmm"

Heti perään tuli:'

* "Mikä ilme :'D"

Hymähdin. Sillä tottahan se oli, Hän oli nähnyt kuvan minusta ja tyttärestään. Olin laittanut sen kuvan esille, ihan vain sen takia, koska siitä näkyi yhtäläisyyksiä tyttäressä tai siis ilmeessä tuohon isään. 

Lähetin hänelle vielä kuvan samaiselta päivältä, kun olin laittanut tytön kauppareissulla autokärryyn ja pieni oli niin intoa täynnä:

* "Käytii tänää autoilee ni ilmeet oli kohillaa". Mietin, että pökköä pesään vaan. Kuvia tulisin lähettämään niin paljon, kuin vain saisin mahdollisuuden

* ":)"

Kerroin tytön nukahtamisesta. Kuinka helppoa se tuolla kerralla olikaan. Kuvan nauravasta vesselistä, vain 5 minuuttia myöhemmin olin laittanut hänet kärryihin, silittänyt kaksi sivellystä kasvoilla. Ja tyttö oli nukahtanut hetkessä.

* "Näytätte söpöiltä :)"

Vastasin vain hymynaamalla. Tiesin, ettei kyse ollut mistään "pokailusta" tms. Ehkä tämä oli hänen tapansa testata, että kaikki olisi ok. Vähän "lämmitellä", että saisi sanotuksi asiansa. Saada huonoa oloaan paremmaksi. 

Ja taas tuo hemmetin mumina viesti. Joten vastasin samalla mitalla.

* "Mitä", oli hänen kysymyksensä. Taas mietin, kuinka hän olikaan outo-ihminen!

Kerroin vain hymähtäneeni hänen mietteilleen. Koska siltähän nuo vaikuttivat. Huomionhakuisiksi hymähtelyiksi.

* "Jaa"

* "Mä toivoisin yhtä asiaa"

Mietin mielessäni, onko hänellä edes mitään oikeutta toivoa :D Ei ainakaan minulle. Jatkoa viestiin tuli heti..

*Nämä mitä keskustellaan täs jää meidän väliseks"

Just, saatanan kusipää!!! Huusi pääni sisällä joku. Vai, että tyttärestään kysellään salaa ja selkeästi halutaan tietää hänestä jotakin, mutta sitten pitäisi asia vielä salailla!!!

* "Mitä tarkoitat?"

* "Kelle salailet?"

Vastaus tuli samantien häneltä:

* "En salaile kenellekään nyt. Mutta, jos mietin tässä näkemistä jopa"

* "Niin en haluis et se menis nyt muiden kun mun kautta sinne tietoon."

Ajatukset risteilivät päässäni! Sydämeeni nipisti! Hän ihan mietti näkemistä, mikä vitun palkinto hän luuli olevansa??? Hänhän oli vain pelkköä isä!!! Hänen se pitäisi olla onnekas näkemään tyttärensä! Eikä vain toistepäin!!! Jotenkin tuo "Mietin tässä näkemistä jopa". Voi vittu!!! Mikä siinä on niin vaikeeta! Näkee, eikä vain mieti!!!! Samalla ymmärsin hänen pointtinsa. Ilmoitinhan hänen äidilleen tuosta asiasta. Varmaan sielä on kerrottu asiasta. Ja tuo mies haluaisi itse kertoa ja ja..mutta raivostuttaa vain tässä se, kuinka hän ei ymmärrä, kuinka rajallista meidän ihmisten aika täällä on. Miksi hukata kallista aikaa miettimiseen, näkeekö omaa tytärtään??? Se pitäisi olla itsestäänselvä asia!!!

* "Onko ok?"

* "Mitä miettimistä siinä on?", sain kirjoitettua. Huomasin, että kysymykseni tuli samaa aikaan tuon ok-viestin kanssa. Hän vielä jatkoi kirjoittamista:

* "Ja siis puhun pikkuisen näkemisessä"

Hymähdin mielessäni ja laitoin:'

* "No en ees aatellukaa toisin :'D"

Hän oli ymmärtänyt vastaukseni varmaan väärin, kun vastasi:

* "Kiitos"

* "Mutta hyvää yötä sinulle" (läh.klo.0.33)

* "Ja oli kiva jutella"

* "Ja siis katsotaan jossain vaiheessa niin tuun moikkaa tyttöä jos siis sitä haluat" (läh.klo.0.38)

* "?" (läh.klo.0.39)

Kirjoitin hänelle:

* "Hyvää yötä" (läh.klo.0.40)

Olin jatkamassa toiseen viestiin kirjoitusta, kun häneltä tuli viesti:

* "Okei"

* "Tietenkin saat tulla moikkaamaan tytärtäsi ihan koska vain"

Mietin samalla kun kirjoitin..moikkaamaan. Haluaisin nyt vähän enemmän, kun moikkaamista. Ei tämän moikkaamisen tarkoitus olisi pestä isän syyllisyydentunnetta. Se olisi tärkeää myös tytölle. Hän näkisi isänsä. Jäisikö se siihen? Mitä hän halusi tuolla moikkaamisella? Voisiko isä-tytär-suhde lähteä tästä kasvuun? Vai oliko nämä vain puhetta? En luota mieheen lainkaan, en usko, ennen kuin näen. Mutta oli miten oli. Aika näyttäisi, oli turha miettiä pidemmälle asioita. Olihan tämäkin jo suuri harppaus tuolle miehellekin! Olisiko hän oikeasti miettinyt pääkopassaan asioita??? Outoa! Lentävätkö lehmät todellakin?? Uskon, kun vasta näen!

* "Okei, kiva kuulla"

Jatkoin hänelle viestiä:

* "Hän on osa sua, joten mulla ei oo ees valtuuksia sitä evätä. Sulla on oikeus, niinku xxx (tyttäremme nimi) on oikeus"

Halusin tällä viestillä muistuttaa, että tyttärellämmekin oli oikeus isään (ja isänpuoleiseen sukuun!)

* "Mutta mennäänpä nukkumaan nyt"

* "xxx heräättä sut aamulla" (tyttäremme nimi)

Vastasin, että hänelläkin olisi aikainen herätys. Myönsi keskimmäisen tyttärensä herättävän seiskan aikoihin aamulla. Itse naureskelin, kuinka sentään saisin itse nukkua 8-9 asti.

Toivotimme hyvät yöt ja hän vielä kiitti juttuseurasta.

Aistinko jotain helpottuneisuutta? Mietin mielessäni, oliko hän nyt jotenkin vapautuneempi. Enää hän ei salaillut tuota tyttöään, vaan ihan reippaasti puhui hänestä. Ja ehkä myös minun kanssa käydyt keskustelut ja tyttärestään saadut tiedot ja ennen kaikkea tieto, että voisi nähdä tytärtään (vaikka onkin ollut täys mätämuna)..En tiedä. Ehkä romantisoin tämän kaiken päässäni ja totuus on taas kauheampi, mitä uskallan edes ajatella. Mutta aika näyttää. Turha hötkyillä.

Aamulla sain häneltä vielä viestin, jossa toivotti hyvät huomenet. Herätys oli käynyt aavistus ennen seiskaa. Itse pääsin huomenet laittamaan puoli yhdeksän aikoihin, kun heräsimme :)

Tosiaan, en osaa sanoa mitään mistään. Oloni on vieläkin outo. Mietin kauheasti kenelle kertoa asiasta. Sillä purkaahan minun pitäisi päästä tästä. Mutta kenelle? Pelkään jos kerron asiasta, niin kaikki kusee ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan. Toivoisin kuitenkin niin paljon, että tyttäreni näkee isänsä. Pystynkö luottamaan asiaan, että joku päivä. Niin, joku päivä. Sekin särähtää korvaani! Mikä päivä, mikä kuukausi, mikä vuosi? Mikä elämä?

Oli miten oli, meidän on vain jatkettava elämää näin, Tuo isä voi olla kaunis plussa elämässämme.-tai pikemminkin tyttäreni elämässä. Mutta sen varaan en voi laittaa mitään. Ei ainakaan vielä. Toivon, että jonakin päivänä tyttäreni on tärkeä isälleen. Isä on tärkeä tyttärelleen. Vielähän tässä olisi hyvä aika tulla oman tytön elämään mukaan. Helpompaa. Suhde, side, niin paljon helpompi luoda nyt, kun vasta muutamankin vuoden päästä. 

Mutta edelleen..aika näyttää mihin suuntaan elämässä mennään :)

Tytär 10kk (1vko +1pv)