Tyttäreni on tykännyt leikkiä saamillaan nukenvaunuillaan todella paljon. Nukkeja kantaa sylissään ja heijaa samalla. Syöttää jopa niitä oikealla ruoalla. Niin hellyttävää <3 Kuinka tuo hoivavietti voikaan olla niin suuri jo nyt. Suloista.

Tytön isästä on kuulunut melkein päivittäin. Kertonut kuulumisiaan ja kertonut kaipuustaan. Taas hänen samat ikävä-viestit jatkuvat. Johan niitä kuulikin paljon pari vuotta sitten. Samat tekstit sisältäen sama määrä totuutta :D Eli ei lainkaan, vain sanahelinää. Menin kuitenkin mukaan siihen. Miksi? En osaa sanoa. Kiva kuulla olevan ikävänkohde..ajatus "Olen tärkeä, olen jonkun mielessä". Vai vain se, että hän on tyttäreni isä. Näin saan pidettyä hänet edes jotenkuten lähellä tyttäreni elämää. Ehkä kumpaakin. Tyhmää minulta, muistan kuinka pahasti hän on valheillaan ja teoillaan minua satuttanut. Mutta silti, jokin hänessä vain vetoaa minua. 

Eräänä iltana mies taas viestitteli ja kertoi kuinka ikävöi minun vanhoja kuvia, joita olin lähettänyt hänelle. Eritoten sitä yhtä kuvaa, jonka olin lähettänyt hänelle "synttäritoivotuksena". Hymähdin mielessäni. Sillä sen kuvan olin ottanut juuri sinä päivänä, kun miehellä oli synttärit. Otin peilin kautta, jossa luki "rakkaus on ikuista" (sattumalta siis näin, ei tarkoituksen mukaista laittaa kuvaan tuota tekstiä) ja juuri sinä päivänä olen raskautunut. Olin hedelmällisimpänä tuolloin. Tyttäremme sai alkunsa. 

Heitin kuitenkin hänelle vitsillä (ja toteamalla): "Ai menit ne sit poistaa vitutuspäissäs". Johon hän ärähti: "Noh, se siitä. Ollaan nyt tässä". Ja silti hän halusi minun lähettävän ne uudestaan. Kuvat oli mennyttä aikaa. Ei tätä nykyisyyttä. Huomannut jo muutenkin, kuinka asioiden selvittely on hänelle niin vaikeaa. Hän ei yksinkertaisesti vain pysty. Hän sai vain laitettua lisäsi: "olennaisempaa", johon jatkoin: "on tämä hetki". Kiitteli ymmärryksestäni. En halunnut lopettaa, vaan lisäsin vielä: "Tietenkin ymmärrän. ei elämä ole aina niin yksinkertaista. Tärkeintä on kuitenkin olla sinut itsensä kanssa, eikä kantaa kaunaa ketään kohtaan. Sillä se viha satuttaa vain itseään ;)" 

Sen jälkeen jatkoimme kevyellä kirjoittelulla. Hänen pyytäessään lopulta minusta livekuvaa, sain lähetetyksi kuvan jossa irvistin hänelle. Takaisin sain kuvan, jossa hän irvisti takaisin. Välillä niin rentoa..vaikka hyvin tietää, ettei mies ole mihinkään muuttunut. Hänen kanssaan täytyy olla varuillaan. 

Päivät menivät eteenpäin, kunnes kännykkäni piippasi viestinmerkiksi. En osannut sitä lainkaan enää odottaa. Mutta lukiessani viestiä, sydämeni alkoi pamppailla tiuhaan tahtia rinnassani.

"Hei xxx! Olen xxx:n äiti. Haluaisin kuulla sinun kantasi ja näkemyksesi tapahtuneista. Olisiko mahdollista tavata, ilman lapsia. -xxx"

Tyttäreni isosiskon äiti. Nainen, jota hänen miehensä petti minun kanssa..Tietämättäni edes naisen olemassaolosta. Laitoin hänelle viestiä, etten tytärtäni saisi hoitoon, mutta tapaaminen kävisi. Sovimme nyt tulevalle viikolle näkemisen. 

Viestit tuolta naiselta herätti paljon tunteita ja kysymyksiä. Miksi nyt? Mitä hän halusi? Olisiko hän vihamielinen minua kohtaan? Entä tytärtäni? mitkä olisi hänen motiivit tässä tiedonkerjuussa? Puhtaasti itsensä korjaamista vai miehen niskoille nousemista ja kiusaamista (kuullut, että hän mahdollisesti voisi käyttää pelinappulana tytärtään..mutta onko sekään edes totta?), Tulisiko tästä minulle ongelmia? Tai ennen kaikkea tyttärelleni? Vaikeuttaisiko tämä isän ja tyttäreni suhteen etenemistä (jos se nyt koskaan mitenkään menee mihinkään kasvusuuntaan)? 

Tarkoituksenani ei ole lietsoa vihaa mihinkään suuntaan. Vaan pysyä totuudessa. Olla oikeudenmukainen. Naisen kuuluu saada tietää totuus miehestä. Mutta mikä tieto on liikaa ja mikä liian vähän? En halua puolustella miestä lainkaan, mutten halua hänelle tuoda vaikeuksiakaan. Jos puheet pitävät paikkansa ja nainen pimittää lasta isältään (jota kuitenkin jollain tapaa epäilenkin, mutten kuitenkaan voi olla tästä varma). Mitä jos kertomani asiat onkin niin pahoja, ettei isä haluakaan nähdä enää tytärtään (kun olen kertonut kaiken)? Mutta sinäänsä, ei tyttäreni mitään menetäkään. Eihän hänellä vielä ole edes isää ollutkaan. Mutta jos kerta nyt on se mahdollisuus, että isä mahdollisesti olisikin elämässä..niin en haluaisi mennä sitä pilaamaan.

Kaikessa tässä kuitenkin, ajan tyttäreni etua. En halua olla mikään apuväline kostoon tai mihinkään muuhun.

Tyttäreni vanhimman isosiskon äiti kertoi, että minun olisi kerrottava tuosta viestistä miehelle ennen tapaamista. Varoitteli, että hän voisi alkaa uhkailemaan minua, ettei tulisi näkemään tytärtään. Mutta samalla lohdutti, että tämä oli miehen strategia saada haluamansa ja se olisi vain uhkaus. Mies tulisi kuulemma ajan saatossa pyörtämään uhkauksensa ja ottamaan taas yhteyttä. Ajatus kauhistutti minua jo valmiiksi. Taasko joutuisin läpikäymään draamaa.

Annoin asian olla, kirjoittelin miehen kanssa niitä näitä päivittäin, mutten kertonut tapaamisesta lainkaan. Tuli viikonloppu. Sen aikana mies kirjoitteli minun kanssa, kuin myös esikoisensa äidin kanssa. Pidin äidin kanssa yhteyttä ja totesimme hyvin piaan, kuinka erineviä vastauksia mies antoi meille samoista asioista. Erikoista.

Minun vapaailtani koitti. Pojat menivät yökylään ja itse jäin tytön kanssa kaksin kotiin. Olisin saanut hänetkin hoitoon, mutta en halua olla hänestä vielä erossa. Hän nukkuu todella hyvin yöt. Eikä suunnitelmissani ollut lähteä minnekään. Illan tullen kuitenkin jo koin niin paljon yksinäisyyttä..mutta eipä ketään tullut mieleen, joka seuraksi olisi voinut tulla. Kunnes kännykkäni piippasi viestin ääneksi. Tyttäreni isä kyseli haluaisinko seuraa. Ymmärsin heti mitä hän halusi, en pistänyt vastaan. 

Vietimme sen illan aamuyöhön asti. Täytyy myöntää, että joinakin hetkinä mietin mielessäni, mitä helvettiä olin tekemässä. Miksi kehoni janosi tuota ihmistä, mutta päässäni jokin osa (ei koko) huusi, kuinka idiootti olinkaan? Tuo mies vaan saa kehoni heräämään. Aina saanut. Hänen tapansa saa minut hulluksi. Hänen tapansa saaada minut tuntemaan, kuinka olisin maailman tärkein ja kaunein ihminen :D Kaiken tämän jälkeenkin hän saa olemuksellansa tämän aikaan vieläkin. Aikamoinen taito ;) Hänen kosketuksensa on niin röyhkeän kilttiä. Niin tietoista, ei mitenkään varovaista vaan niin määrätietoista ja välillä jopa niin kovakouraista kiltillä tavalla. 

Kello läheni jo aamu kahta, hän alkoi sopertamaan kuinka aamulla olisi aikainen herätys. Oli luvannut esikoisen viedä pokemonjahtiin heti aamusta. Kertoi pitkät pätkät suunnitelmistaan ja oli mukamas niin väsyneen kuuloinen. Kuuntelin häntä ja nyökkäilin vain. Samaan aikaan päässäni huusi: "Valehtelija!". Jokainen sana, mikä hänen suustaan tuli oli valetta. Miksi hänen piti valehdella? Mitä hän salasi? Miksi hän ei vain voinut sanoa, ettei yöksi ollut jäämässä ja thäts it. Miksi selitykset? Ei siinä muuten, mutta olin juuri sinä iltana jutellut tuon esikoisen äidin kanssa puhelimessa ja hän oli kertonut, kuinka isä oli tyttärelleen sanonut, että tulisi vasta seuraavana iltana työmatkalta. Ei ehtisi näkemään omaa tytärtään :( Niin, tämä isä kyllä liikkuu pillun perään. Mutta oman lapsensa perään ei lainkaan. Surullista. Tulipa tämäkin todistettua, ajattelin.

Mies teki lähtöään, kävi katsomassa (nuorinta) tytärtään, joka nukkui makuuhuoneessa. Eteiseen tultua, halasi minua. En vastannut hänen halaukseen, vaan seisoin siinä hänen syleilyssään. Mietin mielessäni, mitä sanoa..Nyt olisi aika sanoa se. 

"Kuule. Kun sä alat seurustelemaan jonkun kanssa, niin tää meijän juttu loppuu samantien. Mä en ala olemaan toinen nainen. Mun arvomaailma ei vaan hyväksy sitä. Ja sama pätee siihen, kun mä löydän jonkun". Miehen silmät suureni ja tuntui kuin hän olisi muuttunut pikkupojaksi. Hän sai sanotuksi: "Joo, joo, joo". Halasimme ja hän suuteli pari kertaa minua, ennen kuin lähti. 

Jonkun ajan päästä sain häneltä viestin. En jaksanut huomioida sitä. Meni 10 minuuttia ja sain muutaman viestin häneltä. Menin katsomaan. Sain pari videota, joita katsoin huvittuneena. "Halusin näyttää, että ihan yksin täällä olen. En sen takia luotasi lähtenyt". Videot oli kuvattu siitä lähtien, kun hän avasi ulko-oven ja kävi huoneet läpi. Sain laitettua: "En tarvitse todistusaineistoa, uskon sinua ilmankin". 

Palasin vielä eteisessä sanomaani. "Halusin itse vain sanoa ääneen, ettei tule väärinymmärryksiä :) En halua sekaantua kenenkään suhteeseen. Arvomaailmani ei vain hyväksy sitä".

- "Tiedän"

Kirjoittelimme hetken aikaa, ennen kuin oli mentävä nukkumaan. Olihan kellokin jo paljon. Ihan liian paljon. Sen yön nukuin todella huonosti.

Jatkuu..