KIRJOITETTU 24.11.2017

Vihdoinkin. Meidän kodissa on ehjä tietokone! 

Nopeasti sitä tottuu siihen, ettei ole käytössä tietokonetta. Kännykällä hoituu kaikki nykyään niin hyvin...paitsi täällä kirjoittaminen. Joten olihan se pakko tulla tänne tyhjentämään pää :D

Aikaa on mennyt taas jälleen. Mutta koen sen hyvänä asiana. Kun asiat on huonosti, purkamisen tarve on suurempi. Olen saanut aika hyvin itseni ja ajatukseni kasaan. Olen hyäksynyt asiat ja niin tämä meidän nelihenkinen perhe porskuttaa eteenpäin.

Isänpäivä meni kivasti. Vein muksut syömään valitsemaansa paikkaan. kotiin kävellessämme kysyin keskimmäiseltä pojaltani haluaisiko hän soittaa isälleen. Mutta ei oikein innostunut ideasta vaan sanoi:

- "Eii. Iskän pitäis oppia soittamaan mulle".

- "Sähän voisit vaik kirjottaa siihen isänpäiväkorttiin, et toivoisit iskän soittavan sulle välillä..ni ehkä sillo iskäkin muistais soittaa", sain sanotuksi.

- "En mä haluu...isänpäivä korttiin kirjotetaan kivoja juttuja"

Aika piaan sen jälkeen, kun tulimme kotiin, keskimmäisen isä soitti pojalleen pikapuhelun. Taisi olla autossa soittaessaan. Poika puhui ensimmäistä kertaa innoissaan isälleen. Vastaili kysymyksiinkin pirteänä..ja isä lopetti puhelun kiireeseen vedoten. Laitoin vielä perässä kuvan whatsappiin pojan tekemästä isänpäiväkortista kuvat ja pojasta myös. Sain vastaukseksi pari sydäntä.

Isänpäiväkortissa luki mm. "Olet maailman paras isä". Ja onhan tuo isä poikani ainoa isä. Ei ehkä paras mahdollinen. Mutta isä kuitenkin..

Mitä sitten minulle kuuluu. Olen käynyt treffeillä. Ollut innoissani, odottanut kovin tapaamista. Mutta myös pettynyt siihen, ettei mikään ole vain toiminut. Odotukset olivat kauniimpia, kuin totuus :D Ei niitä kemioita oikein saa väkisin laitettua kehenkään, vaikka kuinka hyvältä ihmiseltä toinen vaikuttaisi. 

En ymmärrä itseäni. Miksi kaipaan niin rosoista ihmistä vierelleni? Ihmistä, joka on nähnyt ja kokenut elämää. Kokenut ja selviytynyt. Hyvyyden säilyttänyttä.Tietynlaista vahvuutta kaipaan myös. Ymmärtäväisyyttä. Ja vaikka pinnallinen en haluaisi olla niin..Ulkonäkökin saisi olla mieluiten rosoinen. Ei söpöä tai kaunista. Vaan mahdollisimman kaukana niistä. Pidempi kuin minä. Treenattukin saisi olla, mutta ei todellakaan ylitimmi. Pehmeyttä, muttei kuitenkaan mikään pallero.

Mutta toiveitahan nuo on.. Jos jossain vaiheessa miehen jostain löydän. Niin hän voi olla ihan erilainen enkä noista "toiveista" niinkään silloin välitä, kun välitän, tykkään, rakastan sitä ihmistä :)

Tästä miesjutusta tulikin mieleen. Minun täytyy myöntää yksi asia.

Olen joskus tuosta eräästä exästäni täälläkin kirjoittanut. Erosimme joku 5 vuotta sitten todella kipeästi. Tuo mies on pyörinyt mielessäni aika ajoin. Olihan hän ihminen, joka halusi kanssani naimisiin (lue oli tosissaan minun kanssani). Ihminen, jonka kanssa olimme niin samanlaisia..mutta silti niin erilaisia. Saatoin hänen kanssaan uskaltautua haaveilemaan tulevaisuudesta. Eromme ei johtunut kolmannesta osapuolesta..vaan siitä, että kaksi rikkinäistä sielua ei vaan jaksaneet yhdessä (kummatkin olimme masentuneita, väsyneitä ottamaan yhtään enempää mitään mistään). Ehkä jokin elämänoppi piti hoitaa. Ja olimme vain toistemme tiellä..

Viikko sitten tein yllättävän siirron.

Olin aikaisemmin samaisena viikkona lähtenyt illalla tytön kanssa kauppaan. Oli pimeää ja sateista. Tyttö käveli vierelläni sateenvarjoa pidellen. Näin jo etäältä jokseenkin tutunoloisen hahmon. Vaatetus, olemus. Hahmo pysähtyi ja katseli kännykkäänsä. Kävelimme hänen ohi. Mies käännähti hieman, siirtyi hivenen kauemmas. Katseemme kohtasi. Hän ei ollutkaan tuttu. Kun tulin kaupasta, näin samaisen ihmisen taas. Hän sai ajatukseni sekaisin. Minun oli saaraca tietää mitä exälleni oikein kuului. Laitoin miehelle viestiä pari päivää myöhemmin ja kysyin mitä hänelle kuuluu nykyään. 

Sain nopeasti vastauksen. Ja aloimme kirjoittelemaan..kerroimme kuulumisia..hän pyysi soittamaan.

En ole soittaja-tyyppiä, joka soittaisi tuntemattomalle. Mutta eihän tuo mies ollut tuntematon ja halusin kovasti kuulla lisää kuulumisia. Puhuimme todella monta tuntia sinä iltana/yönä. Kerroimme kuulumiset tämän viiden vuoden ajalta. Hän pahoitteli, kuinka ikävästi meidän asiat oli mennyt. Ja kertoi, että asiat olisivat olleet täysin erilaiset, jos hän olisi tuolloin ollut ehjä. Kerroin, että ymmärsin. Teki hyvää selvittää asiat. itseasiassa todella hyvää <3 Puhdistaa ilmaa. Ja oli niin ihana kuulla, kuinka helpottunut ja iloinen mies oli soitostani. 

- "Tiedäks sä miks mä olin sun kanssa?"

Kysymys sai minut hätkähtämään..sain varoen sanotuksi..

- "kerro vain"

- "Mä oon aina ajatellut, että sä oot mun elämäni nainen"

Hänen sanat tosiaan iski tajuntaani kovalla voimalla. Tuntui niin ihanalta kuulla nuo sanat. Olen ollut hänelle tärkeä.

Edes jollekin tärkeä. Sitä kun olen tässä paljon pyöritellyt, etten ole ollut kenellekään tärkeä. Elämässäni vierailleille miehille. Kukaan ei ole rakastanut minua. Olen ollut vain välikappale. Tosin aina näitä miettiessäni, olen tuon miehen unohtanut täysin. Ehkä juuri siksi, koska tunsin välillämme tuolloin niin vahvan yhteyden. 

Eikä sillä ole mitään väliä, vaikka tuo mies olisi ainoa, jolle olen ollut tärkeä. Se olisi riittänyt. 

Mies pariin otteeseen sanoi, että haluaisi nähdä minut. Haluaisin itsekin nähdä. Mutta en sitten tiedä kuinka tosissaan on näkemisessä, koska ei ole laittanut viestiä tms. tämän viikon aikana. Itse kyselin kuulumisia eilen. 

Normaali tilanteessa en laittaisi miehelle edes viestiä, koska en ole "ahdistelija"-tyyppiä... Hmm..sinkkuuteni salaisuus, kun en itse tee aloitteita. Mutta niin se menee. Jos mies on kiinnostunut, hän kyllä laittaa viestiä/soittaa.

Mutta tiedän tämän miehen menneisyyden, tiedän hänen tyylinsä ajatella, elää. Hän on rakentanut elämänsä niin, ettei siihen kuulu naista. Erotessamme sanoi, ettei minun jälkeen ala suhteisiin. Vain fyysisiin, muttei parisuhteeseen. Nyt viiden vuoden jälkeen on kaikki hänen unelmat ja sanat  toteutunut. Suhdetta ei ole hommannut. Ei ole halunnut tulla satutetuksi, ei ole halunnut satuttaa ketään. 

Ja nyt kun pohdin tässä asiaa enemmän ..niin ehkäpä uskaltaudun itse laittamaan sen viestin jossa pyydän näkemistä. Sitä pähkäillyt tämän viikon ajan..

Hassua, kuinka sydäntä kutittaa, kun edes ajattelen näkemistä :D Ja meni sitten tämä miten meni. Ja vaikka emme tapaisikaan koskaan, niin hänen kanssa käyty keskustelu oli yksi elämäni parhammista asioista :) Vanhat asiat, ne saatiin puhuttua läpi. Selvitettyä <3 Olo on kevyempi. Asioita selvisi.

Tytär 2v