Tämä viikko on ollut yhtä juoksemista ympäriinsä, huh! Olen myös yhden kerran salillekin päässyt. Se oli kammottavaa suoraansanottuna :D Se kuinka puin samat vaatteet päälleni, kuin ennen raskautta..se ei tainnut olla niin hyvä idea. Kuinka tuo keskiruho onkaan muuttunut..huomasin saavani miehiltä katseita :D Ja ei, en mitään "hey sexy lady"-katseita :D Ei ne mitään inhottaviakaan katseita ollut, mutta selkeästi he huomasivat vatsani. Naisia ei siellä sattunut olemaan, joten heistä en voi sanoa mitään. 

Epämukava olo vaivasi aikalailla, ihan sen takia, kun huomasin auringon säteiden tulvivan isoista ikkunoista sisään, paljastaen uudet kanninkahvat ja turpean muumi-olemukseni vielä karkeammin. Ehkei se ihoa myötäilevä vaalea salitoppi ollut se paras vaihtoehto :D Seuraavalla kerralla vähän tummempaa ainakin päälle :) Mutta ah, ihanaa oli epämukavasta olosta huolimatta olla salilla, tykkään niin siitä olotilasta, mitä liikunta aiheuttaa sinä hetkenä ja sen jälkeen :)

Tämän viikon aikana olen myös neuvolassa käynyt. Kela-paperit äitiysavustuksesta ja äitiyspäivärahasta voi nyt sitten tehdä. Raskaus on kestänyt yli 145 päivää. Paineet olivat hyvät, painoa oli tullut reippaasti..verrattuna aikaisempiin kertoihin! Sillä rv17 olin saanut vain 5 grammaa lisää alkupainosta..nyt vaaka näytti jo hurrrjia lukemia. 64kg! No ei ihmekään, kun tunsin salilla itseni niin tankiksi :D Kiloja siis tullut alusta +4kg ja pikkaisen päälle! Ja kaikki tuo viiden viikon aikana! Huh! Toivottavasti ei jatku loppuun asti tällä tahdilla :D

Hemoglobiinia jouduin kyselemään, koska ainakin täällä päin suositellaan sen tarkistamista vain alku- ja loppuraskaudessa. Tämä keskiraskaus kun on sitä kultaista aikaa :D Pyysin kuitenkin vedoten siihen, että rautavarastoni on ollut tyhjinä jo ennen raskautta. Viimeksikin rauta-arvot olivat 120. Neuvolatäti lopulta suostui, mutta jatkoi selittelyä, ettei tätä todellakaan suositella, muulloin kuin jos olot ovat sellaiset..Ja minä kun en niistä oloista valitellut. Lukema kuitenkin oli laskenut, nyt se oli enää 97. Rautakuurille mars!

Tämä siis voi olla syy aamuisiin väsymyksiin..kun en millään jaksa nousta. Herään kyllä ennen herätyskellon pirinää, ja toivonkin koko ajan, että saisin nukkua vielä edes tunnin..mutta tiedän ilman kännykän kelloa katsomista sen kohta pirahtavan soimaan. Ja niinhän se tekeekin, joka kerta! Nousemmekin ylös sängystä vasta 10-15 minuuttia ennen, kuin lasten on lähdettävä kouluun. He ehtivät pukea, syödä aamupalan ja pestä hampaat. Kiireinen aamu se on, mutta olemme kaikki niin väsyneitä aamuisin, jopa minun aamuvirkku esikoiseni :D

Huomaan, kuinka vatsani on nyt kasvanut valtavasti, se on kuin pallo. Enää sitä ei millään saa pidettyä piilossa. sen takia minua hieman jännittää huomasiko isäni mahaani. Hän kun tuli eilen illalla meille yöksi (asuu toisella puolen suomea), hänellä kun oli tänään kokous asuinkunnassani. Puin todella löysän paidan, mutta mahani ei edes siinä pystynyt olemaan piilossa, kyllä tuon pyöreyden vain näki. Vai näkikö? Hän kun on kuitenkin mies :D Heh, en minä miehiä tyhminä pidä, mutta monesti heiltä jää jotkin asiat huomaamatta :D Ei hän ainakan mitään sanonut ja lähtikin heti aamusta jo. 

Huouh, tänään tuli kutsu sukulais-synttäreille, jossa sitten nämä meidän  tietämättömät sukulaiset ovat..hieman jännittää. Vaikka moni tietääkin raskaudestani jo, niin he ovat olleet ne "helpoimmat"..sukulaiset, jotka asuvat lähellä. Eri kaupungissa asuvat ovat eri asia..heiltä voi tulla omia erinäisiä mielipiteitä tai ainakin viiltäviä kysymyksiä/kommentteja. En kuitenkaan halua juosta karkuun, ja tuleehan tämä kohta kuitenkin suvun tietoon (myös isäni). Haluaisin vain saada jotenkin järkevästi kerrottua heille..Tämä vain ei ole helppoa kertoa saavansa isättömän lapsen.

Huomaan kuitenkin tämän salailun aiheuttavan sen verran stressiä, että se saa minut äksyilemaan ja menetämään hermoni helpommin..olen ollut koko raskauden ajan hermoheikko! Stressi, hormoonit..odotan tyttöä, onko minussa kahden edestä naishormoonia?  Ja sen takia räjähdän pienistä asioista :D Ei tosin mikään naurun asia, tämä heikkoherkoisuus on ihan kauheata, huomaan, etten pysty nielemään kiukkua lainkaan, olen kuin mikäkin tyranni! Olen järkyttävä ämmä, suoraan sanottuna!

Haluan takaisin seesteisen olon, en viihdy tässä tuskaisessa olossa!!! Voisiko tähän hermojen menettämiseen vaikuttaa leposykkkeeni (edes osittain)..en tosin ole aikaisemmin sitä itse katsonut..tällä neuvola kerralla kuitenkin sen katsoin ja se oli 89/min, Ei se nyt niin kauhean korkealta vaikuta, raskaana ollessa syke nouseekin..mutta en tiedäkään minun normaalia leposykettä..joten vaikea vertailla. Vaikuttaisiko se syke kuitenkin jotenkin hermoihin? Tiedän, että stressi, suuttuminen tms, vaikuttaa sykkeeseen, mutta entä toiste päin?

Eikä tähän heikkohermoisuuteen auta se, että esikoiseni on alkanut yhä enemmän ja enemmän testailemaan minua. Kyllä, esimurrosikä selkeesti alkaa pikkuhiljaa tulla esille. Hän kun yrittää kaikin keinoin olla tottelematta..niinkin yksinkertaista asiaa, kuin vaikka illalla hampaitten pesua. Sen hän tietenkin menee tekemään, mutta  se lähteminen on yhtä hidastelua ja vänkäämistä vastaan. Huh, hyvän ajankohdan "valinnut", ihan surettaa, koska olen niin kiukkuinen hänelle koko ajan..tai ainakin siltä minusta tuntuu. Enkä haluaisi olla tällainen kärtty-Roosa lainkaan :/

On meillä yhdessä kivojakin aikoja, jolloin en ole kärttyinen. Tällä viikolla lähdimme illalla kävellen kauppaan, joka sijaitsee vähän pidemmällä. Matka sinne oli rauhaisessa pururadalla, joten juttelimme matkan aikana kaikenlaista. Kunnes yhtäkkiä kotiin päin kävellessämme poikani meitti, kuinka kauan oikeastaan raskaus kestää. Kerroin sen kestävän 9 kuukautta, jolloin hän kauhisteli, että olin pitänyt tietoa salassa heiltä ainakin 7 kuukautta!!! Laskuvirhe selkeästi, josta huomautinkin, ettei ole hyvä heti kertoa raskaudesta. On hyvä käydä ekaksi tarkistamassa ultrassa, että siellä kohdussa oikeasti on vauva. Puhuimme vielä yhdessä elämän yllätyksellisyydestä..siitä, ettei kaikki raskaudet välttämättä pääty hyvin. Ei tietenkään mitenkään pelottelevalla sävyllä näistä puhuttu, mutta hieman varoen.

Huomasin hänen meinaan tätä asiaa miettivän..Pohtija-luonne, kun on. "Ajattelee, ennen kuin tekee". Toisin kuin pikkuveljensä, joka innoissaan halailee vatsaani ja tuntuu odottavan pikkusiskon syntymää. Paljon innokkaammin, kuin isoveljensä. Tosin pikkuveli onkin tunteittensa kanssa paljon avoimempi tuomaan niitä esille. "Tekee, ennen kuin ajattelee". Heh, saa nähdä millainen luonne tällä oliolla on :D

Niin, toivon todella tämän raskauden menevän hyvin eteenpäin..odotan jo innolla kesää. Sen huomaa siitä, kun olen "alkanut näkemään" sieluni silmin tulevaa..haaveilua? Pystyn näkemään mielessäni ja melkein tuntemaan tuon pienokaisen sylissäni. Se tunne on jotenkin niin vahva pienestä! Se on jotenkin niin ihana "näky". Heh, vaikka tiedän kuinka väsyttävää vauva-arki on..vaikkei lapsella olekaan koliikkia. Ne heräilyt yöllä, ne todella väsyttävät! Mutta vauva-aika on niin lyhyt aika, joten siitä kannattaa nauttia niin paljon, kuin vain jaksaa/pystyy. Tämä kuitenkin tulee olemaan minun kolmas ja samaten viimeinen lapsi <3

rv 22+6