Näkemisemme jälkeen puhelin pirisi pari viikkoa päivittäin viestin merkiksi. Hän valitteli kaipuutaan ja ikävää ja blaablaa. Annoin viestejen mennä toisesta silmästä sisään ja hengitin ulos suustani. Sanoja sanojen perään. Mikään niistä ei olisi totta..niin samoja sanoja näin pari vuotta sitten vielä. Vaikka kuinka olisin halunnut niiden tarkoittavan jotakin, niin ne olivat vain tyhjiä sanoja ja lupauksia. Ei mies ollut muuttunut, pikemminkin käytös oli vain pahempaa.

Mutta menin mukaan siihen. Myöntelin ikävää jonkun aikaa. Tunsinkin kaipausta. En vain tiedä oliko se kuitenkaan niin aitoa. Kaipasinko vain sitä ajatusta/haavetta/unelmaa täydellisestä perheestä? Saada ikävöidä oman lapseni isää, lähetellä vähän tuhmia viestejä oman lapsen isälle? Olla suhteessa, edes jonkinlaisessa..ihan vain sen takia, koska kyseessä oman lapsen isä. 

Samaan aikaan halusin testata häntä..Kylmältähän se kuulostaa, mutta en pahalla :) Halusin hänen tekevän jotakin sellaista mitä hän ei ollut ennen aikaisemmin tehny. Onnistuin. Minun lähettämät kuvat vuosien varralle sai vastapainoa vihdoin. Sain kahden viikon loppupuolella miehen lähettämään minulle pari kuvaa hänestä itsestään. Mietin mielessäni "Kiitos, saan tyttärelleni lisää kuvia isästään". Yksi oli jopa selfie, olin tuolloin ihan ällikällä lyöty. Hymyilytti.

Kerroin paljon reissustamme, laittelin tytön kuvia ja kerroin kuulumiset. Ja oppimiset. Mies itsekin kertoi kuulumisia, oli samassa kaupungissa meidän kanssa parina päivänä. Hän töitten puolesta, me ihan vain kaverini luona vierailemassa.

Mies jatkoi ikävän valittelua päivittäin..kunnes aloin toppuuttelemaan itseänikin. En pystynyt koko ajan jankuttaa samaa virttä päivästä ja illasta toiseen.

Mies: "Oot mielessäni"

Minä: ":)"

Mies: "Mitäs sun iltaan"

MInä: "xxx nukkuu, joten tää vaa tällasta olemista :)".

Minä heti perään: "Mites siel? Onko kivaa?"

Mies: "Kaipaan sua"

Mies: "Oikeasti"

Minä: "Hmm..miksi?"

Mies: "En mä ainakaan jaksa näpytellä vastausta tämän kautta"

Mies: "Sanotaan et viihdyin viimeksi"

Heh heh, viihdyit viimeksi. Joo, sait seksiä. Tottakai sä viihdyit! Mietin mielessäni.

Minä: "Ok, kiva :)"

Mies: ":P"'

Mies: "Olipa vastaus"

Laitoin kolme rätkättävää hymiötä.

Jatkoimme kuulumisten kirjoittamista, kunnes hän laittoi:

"Milloin näet sut"

MInä: "Milloin näkisit xxx:n"

Mies: "Haluan nähdä xxx:n"

Mies: "Älä sitä pelkää"

Mies: "Jo olet nähnyt"

Mies: "Et joka kerta ekana ja vikana meen hänen luokseen"

Minä: "Haluan et xxx:n näkisi sut"

Mies: "Älä pelkää"

Mies: "En mä olis lähestynyt sua jos en xxx oikeasti haluis tavata!!!"

Laitoin hänelle viestin "Hyvä", jossa oli hymyilevä hymiö sädekehä pään päällä.

Mies lupasi tulla seuraavalla viikolla katsomaan tytärtään. Viestittelyt jatkuivat vielä pari päivää täysin normaalina, kunnes tuli päivä, jolloin hän lähti samasta kaupungista kotiinsa. Samaisena iltapäivänä myös me lähdimme vihdoin omaan kotiin. Viestit lakkasivat.

Olemme nyt olleet kotona viikon. Isä ei tullut katsomaan tytärtään. Viestit "kylmenivät" ja lakkasivat tulemasta päivittäin. Harvakseltaan häneltä on tullut suunnilleen joku "huomenta" viesti, johon olen tapani mukaan laittanut tytöstä kuvaa ja kertonut kuulumiset. Olemme palanneet samaan kylmyyteen, kuin ennen lampun vaihtoa.

Jotain tapahtui? Kyllästyi viestittelyshowhun? Sai paremmat kiksit toisen naisen kirjoituksista? (Tiedän hänen kirjoittelevan/tapailevan jotakin naista/naisia). Sama se miten asiat on, toivon hänen kuitenkin pitävän sanansa, jota toitottanut tässä ainakin 3 kuukautta :D Halu nähdä tyttärensä aito? Kaikki sanat tuon miehen suusta on pelkkää hevonpaskaa. Sen olen tiennyt aina, mutta se hetki, jolloin näin sen pienen hetken tuosta miehestä muutakin kuin vaion sitä "naistenmiestä"..

Näin haavoittuneen, aidon...hetken. Se oli vain hetki. Säikähtikö hän sitä? En usko, että se oli showta, se oli niin herkkää nähdä pieni "romahdus" (kait siksi sitä voi kutsua). Olisiko asiat erilailla, jos hän olisi jäänyt yöksi sillojn? En usko. Hän on niin kauan leikkinyt tuota omaa leikkiään, ettei hän ikinä muutu. Hänestä tulee mieleen oma isäni. Joka tosiaan tuntuu olevan niin yksinäinen. Naisia riittää vieläkin, mutta ei se määrä vaan se laatu <3 Yksi on parempi, kuin monet. Monista on ehkä pedin lämmittäjiksi, mutta vain yhdestä on enemmän. Toivon tuon miehen löytävän sen. Rauhoittuvan. Rakastuvan.

Ehkä silloin tyttäreni voisi saada mahdollisuuden tutustua isäänsä. Sillä nyt tuolla sinkulla poikamiehellä on menoa niin paljon, ettei omille lapsille näytä olevan aikaa. Ei edes niille vanhemmille.

Tänään olen katsonut tytärtäni ja taas jälleen miettinyt, kuinka paljon mies menettääkään. Mutta olen onnellinen, että minä saan kuitenkin mahdollisuuden kokea ja nähdä tyttäreni kasvun. On niin hauska katsoa, kun vien aamuisin vielä unenpöpperöisen tytön vessaan. Pysähdyn peilin edessä. Tyttö katsoo vakavana itseään peilistä, kunnes väläyttää mitä veikeimmän irvistyshymynsä peilikuvajaiselleen. Tämä tapahtuu joka aamu :D

Hän on oppinut nyt syömään todella siististi. Ruoka tosiaan pysyy lusikassa sen matkan ajan, kunnes tavoittaa suun. Paita ei välttämättä sotkeudu lainkaan. Mutta on vielä niitäkin päiviä, niin kuin tänään illalla hänen saadessaan kreikkalaista jogurttia, jossa sattui olemaan hillo samassa purnukassa (erillinen lokerikko, ajattelin ettei hän siihen koske). Tyttö oli yltäpäältä hillossa ja jogurtissa! Syöminen oli hetkessä muuttunut itsensä maalaamiseksi sillä aikaa, kun kaivelin kaapista muita iltapala-aineksia.

Käveleminen onnistuu tytöltä vain silloin, kun hänellä on kädessään jotakin mm.veljen pyöräilykypärä, nukke tms. Kait hän saa siitä jotakin turvaa. Vielä kuitenkin enemmän konttaa, kuin kävelee. Se luonnistuu jotenkin paremmin häneltä vielä tässä vaiheessa. 

Toivoisin isän näkevän kuinka suloinen ja niin eläväinen hänen oma tyttärensä on. Ja kuinka sosiaalinen hän on jo nyt. Niin tarkasti katsoo ympärilleen suurilla silmillään. On mukana/perillä mitä ympärillä tapahtuu. Koko ajan naureskelemassa ja hymyilemässä ihmisille. Niin ihanan helppoa matkaseuraa minne ikinä menemmekin. Niin mukautuva, niin kuin lapset yleensä ovatkin. Mutta hän on niin "helppo".  Vaikka kuinka väsynyt, niin ei siitä itke. Ja jos itkua tulee ja hän huomaa, että nyt häntä kuunnellaan ja alkaa iltavalmistelut..hän rauhoittuu ja luottaa siihen, että kohta pääsee nukkumaan. 

Niin rakas <3

Tytär 1v (3vko+1pv)