Aika.

Välillä se tuntuu menevän kauhealla syötöllä eteenpäin ja taas toisinaan se tuntuu matelevan..tai jopa pysyvän paikallaan. Silloin se on kauheaa, koska tuntuu, ettei pääse eteenpäin etenemään. Turhauttavaa.

Niin, en ole koskaan ollut näin kauan aikaa raskaana :D Tuntuu, kuin olisin jämähtänyt tähän tilaan. Tämä vaihe, kun laskettupäivä on mennyt ohi, se tuntuu niin turhalta kasvatusprojektilta suoraan sanottuna. Sillä sitähän tämä vain on, vauvan kasvattamista itsensä sisällä jopa ihan överi mittoihin. Ketä se palvelee? Ei ainakaan odottajaa.

Sanotaan, että odottajat valittavat ja narisevat loppu vaiheilla. Ja laskettupäivä ajatellaan olevan SE päivä, jolloin lapsi syntyisi. Vaikka oikeasti se on arviota antava +/- 2 vkoa. Ja kyllä tämän tiedostan ja varmasti suurin osa odottajistakin sen ymmärtää. Muut ympärillä olevat eivät.

Mutta se, että me odottajat valittaisimme turhaan ja vaatisimme käynnistystä heti. Mielestäni se on todella törkeää syyttelyä. Vaikka valittaisimme niin, se ei johdu siitä, että tuo maaginen päivä on tullut täyteen ja haluamme lapsemme syntyvän nyt ja heti sen takia! Meillä voi olla ihan oikeat syytkin siihen. Mutta eihän sillä ole väliä miten äiti voi, vaan vauva voi tutkimushetkellä hyvin niin se on pääasia.

Niin tutkimushetkellä..totuus on kuitenkin se, että istukka alkaa pikkuhiljaa surkastumaan. Ei sen tehtävä ole ikuinen, sen tehtävä on saada vauva valmiiksi. Kohtukuolemanriski on mahdollinen. Se pelottaa ja kauhistuttaa. Olisi parempi, kun vauva olisi ulkona ja pääsisi katsomaan ja tutustumaan häneen. Stressaamaan muista asioista sitten. Mutta tämä, kun joutuu koko ajan kuulostelemaan liikkeitä ja olojaan..hohhoijaa. Ja entäs kaikki hormonaaliset kiukkuilut, väsymys ja kaikki!!! Raskaana on tässä jo oltu kauan! Tämä on raskasta :D Niin henkisesti, kuin fyysisesti!

Niin nyt tulee se toinen iso ongelma riskin/pelon jälkeen. Fyysinen oireilu/kunto. Närästys on pientä siihen. Mitä nyt mukavaa, kun jokainen ruokailu aiheuttaa kurkun polttelua ja maate mentäessä tuntuu, että koko ylävatsa on tulessa ja lopulta suussa alkaa maistua oksennus. Herrrrkullista. Ota rennie! Kun se helpottaisikin, kaikkia se ei todellakaan auta.

Entä ihan normaaliin elämiseen tarkoitettu kävely? Niin onhan se mukava tuntea kävellessä kauppaan, kuinka jalat tuntuvat lähtevän alta. Horjahdellen etiäpäin. Liekö vauva painaen johonkin hermoon? Entä se, kun kävellessä tuntuu koko toosa tippuvan maahan? Ja vatsakin on alkanut painaa niin paljon! Huomaa, että vauva on enemmän laskeutunut..tuntuu, kuin koko maha rojahtaisi maahan. 

Kyllä, liikun joka paikkaan kävellen. Yleiset tietenkin otan käyttöön jos matka alkaa olemaan oikeastikin liian pitkä. Mutta autoa tai edes kuskia en omista, joten ihan itse asiani hoidan. Niin kyllä tuo kävelyn hankaluus saa välillä irvistelemään pelkälle ajatukselle kauppareissusta. Valitanko siitä sosiaalisessa mediassa? En, muuta kuin tässä päiväkirjassani.

Pari päivää ennen laskettuani, alkoi vatsani huomattavasti enemmän tekemään harjoitus-supistuksia. kivuttomia, vatsa tuli todella kovaksi. Tuota jatkunut nyt muutaman päivän välillä, varsinkin kun kävellytkin, mutta ei mitään muuta. Alaselkäsärkyä tullut ja välillä alavatsakipuilua ollut, sellaista pientä. Mutta siinä se, et mitään muuta. Puuduttavaa. Sillä nyt tämä aika on vain ja ainoastaan pelkkää odottamista.

Se, että kohta on juhannus. Sekin ahdistaa. Äitini ei pääse mökille, jos en ala synnyttämään jo! Viimestään maanantaina pitäisi olla tämän mukulan pihalla, että hän pääsisi lähtemään hyvillä mielillä mökkeilemään..eli ei mitään paineita! Itse jään kotiin tietenkin, siskollani on töitä juhannus, joten vietämme hänen kanssaan aikaa silloin, kun ei ole töissä.

Mitä jos tämä ei synny ennen juhannusta??? Ihan kauheaaa!!! Tämähän vain kasvaa vatsassani!!! Pojat olivat hyvin pienestä vaille 4 kilosia ja syntyivätkin tarkkaan lasketun päivän aikana. Mitä tämän mukulaan tulee, tämä ei selkeästi ole ymmärtänyt, että olisi hyvä tulla ulos tuolta ahtaasta "kopista"!!! Ja kasvaa ja kasvaa..ja mitä se aiheuttaakaan? Niin mahtavan synnytyksen..ja koko alakerta tuhonomako?

Niin olenhan hyvin synnyttänyt nuo melkein 4 kiloiset eli sen kokoiset mahtuvat kehostani ulos. Joten ei ole mitään lääketieteellistä syytä jouduttaa synnytystä aikaisemmin. Mutta miksi kasvattaa silti liikaa, koska joskus se vauvan koon +200 grammaakin voi olla liikaa. Puhumattakaan missä asennossa (kyllä, sen päänkin tarjonnassa on väliä), minkä kokoinen pää on (sehän se raivaa tiensä ulos ensimmäisenä ja tämän rv40+0 jälkeenhän sekin vain kasvaa) ja millä voimalla sitten päättääkin maailmaan tulla. Puhumattakaan kuinka iho antaa tällä kertaa periksi. Miksi vartavasten kasvattaa lapsista isoja??? Synnytyksen jälkeiset ongelmat, kun voivat olla pitkälle kantavat.

Esikoisestakin synnytys meni hyvin, mutta hyvin piiiiitkä ponnistusvaihe sai aikaan ihania vaikutuksia. Puhumattakaan repeämisistäni. Sisäpuoleltakin jouduttiin tikkaamaan. Se, että vessareissut tuntuivat synnytyksen jälkeen olevan painajaista. Jo pelkän tunteen, että koko rohjake tippuu pönttöön, mutta puhumattakaan siitä, kuinka itkin puoli vuotta, kun piti mennä isolle hädälle! Sattui niin paljon. Ja vatsani ei todellakaan enää toiminut normaalisti. Vasta kuopuksen synnyttyä sain vatsani toiminnan normalisoitua! Huh! Eli innolla kasvatan tätä vauvaa ja punkean sen pihalle. Jännityksellä odotetaan mitä tällä kertaa?

Tietenkin mietin pienempiäkin asioita..nyt kun tämä vain kasvaa vatsassani, niin ovatko vauvan 50 koon vaatteet auttamattomasti liian pieniä? :D Entä meidän kesäreissu? Olen ostanut matkaliput heinäkuulle. Jos tämä kauhean paljon menee yli, niin vauvahan on todella pieni. Kuinka neuvola-ajat onnistuu? Entä tämä kesä ja uiminen? Jos kauheasti yli menee niin en pääse meidän kesäreissulla edes uimaan mökillä ollessamme!!! Sillä viimeksikin vuosin melkein 2 kuukautta putkeen. Ja kesä + uiminen vain on tuolla jossain sisuksissani. Kehoni huutaa jo nyt järveen pulahtamista!!! 

Ja ajatella, täällä minä vain "itken", kun laskettupäivä on vain yhdellä päivällä mennyt yli. Tai noh, kello on jo yli puolen yön eli nyt mennään jo kaksi päivää yli! Harmittaa, miksi tämä ei voi syntyä nyt tämän päivän aikana rv40+2? Onhan se vielä mahdollista, mutta en usko niin käyvän. Se olisi ollut ihana suora lasten syntymien kanssa..mutta niin, ei se tule silloin kun sitä itse haluaa, vaan sitten kun on valmis...tai jotain vastaavaa. Kun älyää?

Tosin olenko ollut itse valmis synnytykseen? Olen suorastaan kauhistellen ajatellut sitä. Ehkä kehoni on huomannut tuon "järkytyksen" ja pistää jarruja pohjaan. Kyllähän tuo jännittää pakostikin, kuinka se tällä kertaa menee? Kauan? Miten? Missä? Milloin? Ajatukset pyörivät kehää päässäni. Pojatkin kyselevät päivittäin, koska tämä syntyisi. 

Jopa esikoiseni..joka ei näytä niin hellyyttää vatsaani kohtaan tai koko raskautta kohtaan, kuin veljensä. Olimme olleet perjantain koko päivän ulkona, pojat polivat pelanneet jalkapalloa ja itse olin nähnyt uusia tuttavuuksia (olen tutustunut nyt muutamaan äiti-kaveriin) viettäen heidän kanssaan aikaa. Kun menin hakemaan pojat viereiseltä jalkapallokentältä, kävelimme bussipysäkille..yhtäkkiä esikoinen kysyi: "Onks toi potkinu sen aikana, ku me ollaan oltu pelaamas jalkapalloo?". Jouduin kysymään vielä vahvistavan kysymyksen, että kyse oli totisesti tästä vatsassani olevasta tyypistä. Ja niinhän se olikin. 

Ja niin..nämä muut ihmiset. Olen alkanut jo ennen perjantaita saamaan viestejä "Millainen olo? Supistaako?". En aikaisemmin ole ajatellut, että ne ärsyttäisi, mutta kyllä ne vain ärsyttää. Uskon kuitenkin, että itse olen se joka eniten tätä synnytystä odottaa...ja onhan se ihana huomata, että on ihmisiä, jotka todella odottavat tämän syntymistä. Mutta kun en tiedä koska tämä syntyy!!! Ei, minulla ei ole oloja, että tämä lähtisi syntymään. Suoraan sanottuna, minulla on olo, ettei tämä vielä vähään aikaan synny. 

Huouh, puuduttavaa. Ahdistavaa ja väsyttävää. Mutta minkäs teet. 

Ja kaikki on muuten hankittuna, valmis on tulemaan tähän perheeseen..ainakin meidän osalta. Tänään viimeiset hankinnat on tehty..nyt vain vauva puuttuu. Tai noh, tässä vatsassahan se köllii. Eli ihan tässähän se on koko aika matkassa mukana. Mutta ehkä konkreettisemmassa muodossa alkaisi olemaan se parempi vaihtoehto, joten synny jo!!! 

rv 40+1 (sunnuntaina rv 40+2)