Huh, kyllä tämä päivä on menty niin voimakkaalla jännityksellä ja pelolla eteenpäin. Ennen kuin lähdin kotoa kävelemään juna-asemalle, tunsin kuinka sydämeni hakkasi täysillä. Tuntui, kuin olisin menossa tuomiolle.

Sairaalassa katselin ympärilleni pelonomaisin tuntein, se olisi kohta menoa. Kohta tietäisin, olisiko oliolla kaikki hyvin. Istuuduin penkille odottamaan vuoroani, selailin puhelintani ja yritin saada jännityksen sekaisen pelon hälvenemään. Yritin keskittyä lukemaan muitten kirjoituksia facebookissa, mutta se ei auttanut, takaraivossani jyskytti tieto, että kohta olisi minun vuoroni. Katsoin koko ajan kelloa, se vain läheni omaa aikaani. Apua! Se meni yli ajankin, tiesin siis, että minä hetkenä hyvänsä minut kutsuttaisiin huoneeseen..suljin hetkeksi silmäni. Tämä on kauheaa! Vatsassa alkoi tuntua muutama potku, hymähdin. Olio halusi kertoa, hänen olevan ainakin elossa.

Nimeni huudettiin, lähdin kävelemään ääntä kohti. Vaaleahiuksinen kaunis kätilö otti minut vastaan. Hän vaikutti todella rennolta ja iloiselta. Hän ohjasi minut heti ultrapöydälle makaamaan ja paljastamaan vatsani. Pursotti kylmän geelimadon ja otti ultrauslaitteen ja painoi sen vatsan ihoa vasten. Katonrajassa olevalle näytölle tuli jo ihan oikeata vauvaa muistuttavan sikiön piirteet. Olin ihan ihmeissäni.

Sydämeni jatkoi takoamistaan, kyselin koko ajan mitä tuo ja tuo mitta tarkoittaa..varmasti raivostuttavaa :D En vain osannut olla hiljaa, en pystynyt..niin jännittynyt olin. Kaikki näytti hyvältä, mitat vastasi viikkoja ja kaikki oli siellä missä pitikin. Jopa sormet pystyi laskemaan toisesta kädestä, toinen käsi oli nyrkissä :D Olio viihtyi pää ylöspäin, potkien tietenkin virtsarakkoani. Ihmekös tuo, olen tuntenut paljon outoa painon tunnetta rakossani, vessassa käynti ei ole auttanut asiaa. Istukka sijaitsi edessä, mutta sitä onkin jo epäilty tässä jonkin aikaa, ettei ihan yllätyksenä tullut.

Kätilö ehti lopettaa ultraamisen jo, kun kysyin voisiko sukupuolta katsoa, jos se sattuisi näkymään. Vaikka sillä ei enää ollut väliä, niin helpottaisihan se hankintojen suhteen ;) Olion haarovälin pääsi helposti katsomaan, sen verran levällään niitä piteli :D Sain kuvankin siitä. Vaikka kätilö sanoikin, ettei ultra koskaan ole 100%:n varma, niin ei tästä voinut erehtyä. Minä saan ikioman tytön <3 Pojat saavat pikkusiskon <3

Uneni ovat kertoneet pojasta, mutta olinhan ennen raskautta vauvanvaatteita katsellessani ystäväni poikavauvalle, jäänyt katsomaan tyttöjen vaatteita. Sisälläni jokin oli sanonut minulle, että tulisin tarvitsemaan niitä itse :D Tuolloin olin ollut ihmeissäni ajatuksilleni..koska enhän voisi olla raskaana :D Ja onhan tämä raskaus ollut täysin erilainen, kuin pojista. Joten..ainakin omakohtaisesti voin sanoa, poika ja tyuttöraskauden olevan täysin erilaisia keskenään :)

Tyttö..minä saan tytön! Olen vieläkin ihan ihmeissäni, voinko todella saada tytön? Olen haaveillut tytöstä ja nyt saan sellaisen ihan oikeasti! En osannut siihen oikein reagoida mitään aluksi, olin niin ihmeissäni. Lähtiessäni pois sairaalasta, soitin ystävälleni ja kerroin uutiset. Puhelun aikana ehti tulla uteliaita soittoja ja viestejä ystäviltäni :D Muutaman kanssa ehdinkin jutella puhelimessa, kaksi ystävääni alkoi kiljumaan innosta :D Ja vaatelahjoituksia tuli samantien :D Siskonikin oli juossut ympäri työpaikkansa käytäviä huutavan ystävälleen, kuinka minä saan tytön :D

Uskaltauduin jopa ostaa pari vaatetta, tyttökuosissa. Se tuntui ostohetkelläkin ihan epätodelliselta, mutta ostin silti. Ja aika paljon pinkkiä tuli siis nyt ostettua, vaikka kauhukseni samalla ajattelin, etten missään nimessä halua pukea tyttöä pelkkiin "possuväreihin", rajansa kuitenkin! Muitakin värejä voi ja pitääkin käyttää, mutta saanhan ensimmäiset tyttövaatteet ostaa pinkkinä..että todella ymmärrän saavani tytön!

Ajatella, minulla on kohta kaksi poikaa ja yksi tyttö. Isoveljet ja pikkusisko <3 Lapsiluku on siis täynnä todellakin. Minä saan mahdollisuuden kasvattaa myös tytön..toivottavasti tulen kasvutehtävässä onnistumaan.

Pakostikin tämä tyttöuutinen sai minut miettimään, kuinka isättömyys tulisi vaikuttamaan tyttöön. Eri tavalla, kuin poikaan. Mutta tytön isättömyys on yhtä kauheaa ja surullista tytöille kuin pojillekin. Ei voi lähteä sanomaan, etteikö isättömyys vaikuttaisi voimakkaasti. Se tulee vaikuttamaan, mutta minun tehtäväni on saada sitä edes aavistuksen helpottamaan.

Katson vielä uusia ultrakuvia ja mietin ihmeissäni, kuinka outoa on saada tyttö ja, että kaikki näytti olevan kunnossa. Ihanaa! En malta odottaa kesään! Meidän perheessä on neljä henkilöä kesällä :)

rv 20+3